Menneellä viikolla tosiaan toinen kerta hematologisen hoitotyön opintoja. Selvästi viime kertaa helpompi seurata tunteja. Toki ensimmäiselläkin kerralla mutta pieni kuumotus oli siitä mitenkä tunneista saa irti ja miten tekniikka toimii:) Taas oli mukava huomata että oppituntien aikana kun muistiinpanoja kirjaili niin tuli kentältä esimerkkejä mieleen. Tarkoittaen sitä että jo olemassa oleva tieto syventyy mikä on koulutuksen syvin tarkoituskin. Perus oppituntien lisäksi meillä tuli ryhmätehtävää eteen. Mukavan nopeasti saatiin aikaan ryhmä. Omalla kohdalla hoitajan henkinen jaksaminen hematologisen saattohoitopotilaan tapauksessa ryhmätyön aihe. Itselle aihealueesta osui kuoleman kohtaaminen erinäkökulmista:potilas, omainen, hoitaja ja lääkäri sekä kuoleman merkit. Ensi viikolla olisi tarkoitus perehtyä tarkemmin aiheeseen. Nyt tuli vkl aikana kirjailtua oppimispäiväkirjaa jota loppupeleissä tuli 10 sivua kirjattua:) hieman innostuin. Huomasi kyllä mitenkä kätevästi oppimispäiväkirjaa tehdessä tulee käytyä päivän aikana käydyt oppitunnit ja samalla etsien vastauksia mitä jäänyt tunneilla mieleen. Käytännön ihan tavan tallaajallekin jäi hyvä lause mieleen ravitsemuksen luennoilta: vatsa ei tiedä meneekö sinne 1 kg porkkana raastetta vai 1 kg pizzaa, ohutsuolessa tapahtuu ravinteiden tunnistus:) tämän takia on hyvä syödä lautasmallin mukaisesti 1/2 salaattia jolla huijataan mahaa:)
![]() |
Lukujärjestys![]() Projektikuvaa |
![]() |
ja edistystä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti