Thaimaa 20.10-7.11.2018 vol 6

MAANANTAI
5.11.2018
Herätys tuli noin 0530 kun alettiin laittamaan punkkia kuntoon. Vaikka joten kuten tulikin nukuttua niin kyllä sitä melko nollat taulussa oli. Juna-asemalle saavuttiin noin kello 7. Asemalta nappasin näppärästi maanalaisen alle ja suuntasin kohti Lumphinin puistoa. Ensimmäinen ajatus oli majoittautua puiston vieraan ja käydä myös puistossa pööpöilemässä. Mutta hotellit joita oli puiston välittömässä läheisyydessä olivat niin överi kalliin näköisiä kaikkine ökyautoineen etten edes mennyt kysymään mitä olisi yö kustantanut. Kävelin noin tunnin verran eteenpäin ennen kuin löysin kohtalaisen hotellin mistä menin kysymään yösijaa. Yölle olisi tullut hintaa 5000/yö??!!! eli parilta yöltä 10 000 batia aivan hävyttömästi. Päätin vielä jatkaa matkaa ja tiedustella hieman halvempaa majoitusta. Alkoi tulla 4000 3500 viimeinen mistä kyselin olisi irronnut 1100 yöltä pienen tinkimisen jälkeen. Tässä vaiheessa kävin 7/11 hakemassa pientä aamupalaa ja mietin mitä tehdä. Lopputulema oli että otin tuk-tukin alle ja suuntasin suosiolla kohti Khao Sanin aluetta. Menin samaan paikkaan jossa vajaa viikko sitten oltiin ja sain puhuttua kaksi yötä 1400. Koomailin muutaman tunnin virkistävän suihkun jälkeen:)

paikallisbussin tunnelmaa

 Pohdiskelin pötköttelyn jälkeen mitä tehdä. Päätin ottaa suuntimaa isoa kauppakeskusta lähellä niitä seutuja jossa olin vaihdossa vuonna 2014. Otin ensin mittarillisen taksin Khao sanilta lähimmälle skytrainpysäkille. Hinta yllätti varsin positiivisesti. Ensin hieman kuumotuin kun mittari ei alkanut pyöriä mutta kuski sanoi että alkaa pyöriä ensimmäisen kilometrin jälkeen ja näin oli. Hintaa oli  vain 71 batia eli huomattavasti vähemmän verrattuna tuk-tukiin joka ottaa tuolle matkalle 200-300:) Ajelin skytrainilla pohjoisimmalle asemalle Mo chitiin. sieltä nappasin paikallisbussin alle. Hämmentävää oli kun bussin lattia oli tehty lankuista kuten kuvakin yllä kertoo:) Bussimatka olikin melkoinen: todella kuuma päivä ei tietenkään mitään ilmastointia mitä nyt ikkunat olivat kaikki auki itse matka kesti kokonaisuudessaan vajaan kolmetuntia kun ruuhka oli aivan järjetön. Muutama kymmen metri päästiin eteenpäin sitten pysähdyttiin pitkäksi aikaa. Onneksi oli edes vettä mukana. Loppulta pääsin ostoskeskukselle. Tarkoituksena oli etsiä emännälle kameraan objektiivia. Useammassa kameraliikkeessä kävin mutta kaikilla sama vastaus: ei ole kyseiseen malliin enää heillä objektiivejä. Aivan tyhjin käsin en lähtenyt kun katselin itselleni rannekelloa. Entinen meni rikki matkan alussa. Toki oli palvellut reilun 8 vuotta. Katselin muutamia vaihtoehtoja eri paikoista. Kun löysin paikan josta sitten otin kellon niin puhelin myyjän kanssa että ostopäätöstä pitää hieman miettiä jo meinaa seuraavan 10 vuotta ko kelloa pitää kädessään:) Miellyttävä kello löytyi muutaman koe käytön jälkeen. Otin suosiolla ostoskeskukselta taksin takaisin skytrain pysäkille. Vaikke ollut pahemmin ruuhkaa niin otti välimatka kolmisen varttia taksillakin tulla.

kiipeilykeskusta

Sitten alkoikin mielenkiintoinen etsintä. Olin katsonut ennakkoon yhden lupaavalta kuulltostavan kiipeilypaikan Bangkokista. Ajelin sivuston ohjeen mukaan skytrainpysäkille. Ohje oli että kahden pysäkin välisessä maastossa sukhumvit 49/8 osoite. No kävelin pitkähkön matkan pysäkiltä ja löysin kyllä tuon sukhumvit 49 kadun mutta loppuosa tuotti ongelmia. Päivä oli ja hämärtynyt illaksi mikä hieman aiheutti haastetta. Kävelin lisää pitkän matkan ja löysin 49/2 kohdan. Sitten kysyin mopotakseilta tietä. näytin osoitetta nyökkäilyvät ja hyppäsin kyytiin. No kuski ajoi samaa reittiä kadun alkupisteeseen josta tulin. Sitten sanoin että haluan 49/8 kohtaan ja alettiin katsomaan kartaa tarkemmin. Ajettiin jonkin matkaa ennen kuin löytyi oikea osoite:) mutta matka oli sellainen ettei mitenkään olisi löytynyt ilman ohjeistusta ja kävellen olisi moista matkaa pystynyt pimeässä tekemään. Paikka oli todella iso kompleksi oli sisäliikunta paikkaa, uima-allasosastoa, salipuoli, kuntopyöräalue, kamppailualue ja tietysti se minkä takia siellä oli eli kiipeilyalue. Neljä itsevarmistavaa reittiä vajaa parikymmentä köysivarmistusreittiä ja sitten alue jossa itse kiipeilin eli boulderointialue. Reittejä oli todella helposta aivan yyber vaikeisiin. Muutamat nousut pääsin ihan ylös asti:) Todella mukavaa oli mutta jälleen kerran oli kiipeily kerran jälkeen kädet melko finaalissa ihonkunnoltaan.

meniköhän tää ylös asti:meni;)

Salilta lähtiessä otin suosiolla mopotaksin alle. Taas oli kääntäminen ja säätäminen että kuski ymmärsi että haluan skytrain pysäkille. Ajomatkan päästä löytyi oikea osoite ja lopussa molemmat nauraa rätkätti kun molemmat ymmärsi mihin halusin:) Skytrainillä matkustaminen on helppoa,halpaa ja vaivatonta. Pisinkin matka maksaa enimmillään 44 batia eli reilun euron eikä tarvitse kuumottua mahdollisista ruuhkista kun se kulkee niitten yllä:) Otin tuktukin päätepysäkiltä Khao sanille kun sen sai taksia nopeemmin alle mutta hieman kalliimmalla meni. Vaikka oli maanantai ilta niin oli Khao San Road aivan tupaten täynnä. Lähin vielä syömään majoitukseen tultuani. Jälleen kerran huomasi että majoitus oli hyvällä sijainnilla:kävely matka keskeisille paikoille muttei aivan hirvittävimmässä melskeessä. Koska pääkadun varrella useampia baareja jotka koittivat soittaa musiikkia kovempaa kuin vieressä oleva paikka lisäksi muutamissa paikoissa oli live-bändejä jotka soittivat todella kovaa. Hieman jopa inhottavaa oli käppäillä pitkin katuja kun musiikki soi niin kovaa.

iltaista Bangkokia

TIISTAI
6.11.2018
Aamupalalle menin yhteen lukuisista kadun varressa olevista ravinteleista. Otin local breakfast vaihtoehdon. Munakasta joka oli terästetty rehuilla ja nuudelilla, todella maukasta ja täyttävää. Kävin aamupalan jälkeen säätämässä huomiselle transportaatiota lentokentälle. Otin samalta "kojulta" mistä kaverikin otti viikko sitten. Siinä matka maksoi 150 jos olisi ottanut hotellilta niin olisi saanut maksaa 500 batia.

chatuchakin puisto

joku puistoilija

Seuraavaksi suuntasin skytrain yhteyden päässä olevaan chatuchakin puistoon. Todella lämmin ja puolipilvinen päivä oli. Lähes kaikki puistosta löytyvät varjopaikat oli kansoitettu paikallisilla ihmisillä:) itse kiertelin pitkin puistoa ja nappailin muutamia kuvia sieltä täältä. Kello lähenteli puolta päivää ja pohdin mitä vielä tekisi. Päätin ottaa suuntaa kaupunkia halkovaa jokea jos poikkeaisi vielä jokireissulle. Matkustelin tovin paikkana josta pääsee joelle. Oli tarjolla 1-3 tunnin settejä, mutta lähtö kaatui sitten hintaan. 3 tunnin setistä olisi saanut pulittaa 1800, 2-1500 1-1000 batia. Rahatilanne tuolla hetkellä oli noin tonnin verran, enkä ajatellut enää nostaa rahaa. Vähän aikaa jokimatkaa tarjoava ukkeli laski hintaansa jo 800 mutta en mennyt. Otin muutamat kuvat joki varresta ja lähdin majoitukseen päin. Jotenkin tuntui että helle pehmentänyt pään ja päätin pötkötellä.

jokivarsi kuvaa

Määrittämättömän pötköttelyn jälkeen lähdin taas liikkeelle. Ensin menin Khao sanin varteen hierontaan. Hyvin rauhallinen paikka noustiin portaita pitkin useampi kerros ja itse paikka oli todella hiljainen vaikka sijaitsi aivan älämölökadun varrella. Hieronnan jälkeen nappasin viimeiset kanakebabit. Jännä juttu kun tulet päivällä pyörimään niin kanakebabin tekijöitä ei näy missää mutta iltasin niitä on vaikka kuinka paljon. Sama on pannukakkujen tekijöillä. Otin vielä viimeisen kerran tällä matkalla suussa sulavaa banana+chocolate combon. Maha täynnä käppäilin ja väistelin Khao sanin hihasta repijöitä ennen kuin kurvasin majoitukseen. Pakkaillen ja musiikkia kuunnellen meni loppu ilta. Säädin myös uuden kellon jo suomen aikaan:)

KESKIVIIKKO
7.11.2018
Kello oli soimassa 0540 mutta olin jo hyvissä ajoin hereillä. Eiliseltä jäi kirjoittamatta pakkailusta. Purin koko rinkan ja pakkasin uudestaan. Eipä tullut reissun aikana pieneen mieleenkään käyttää umpikenkiä. Umpikengäthän menivät pussiin jo lentokentällä parisen viikkoa sitten. Voitte vaan kuvitella ödöörin joka nousi pussista jonka eilen availin:) Hieman ennen kuuta kurvasi minivani majoituksen eteen. Hyvin nyrpeä kuski viittoili tulla sisälle. Muutama matkustaja oli jo kyydissä. Matkan varrelta otettiin vielä muutama mukaan niin että oli auto täysi. Melkomoinen yllätys oli kun yhdeltä pysäkiltä hyppäsi mukaan Koh Taolla ollut naapuri:) pieni maailma. Lentokentällä hyvinkin nopeasti sai rinkat ruumaan kun ei ollut ruuhkaa. Samoin turvatarkastus meni melkeimpä kävellen. Jäi reilu puolitoista tuntia aikaa pyöriä kentällä. Kävin vetäsemässä burgerit ostelemassa karamellia ja tietysti pullon paikallista samsongRommia. Koneeseen kun pääsi se oli ällistyttävän tyhjä joku kymmen kunta täysin tyhjää riviä. Porukka pötkötteli pitkin pituuttaan kun oli niin väljää. Nollat taulussa tuli lento oltua muutaman elokuvan ennätin katsella. Lento oli ajallaan Suomen päässä. Sitten alkoi pieni jännitys ennätänkö klo 16 lähtevään jatko bussiin kohti kotia. Helposti ennätin kun jäi vielä reilu puoli tuntia rinkan saannin jälkeen aikaakin. Ennätti säätää pientä syömistä bussiin. Lentokentältä matka jatkui vielä siis neljän tunnin mittaisen bussimatkan yhdellä vaihdolla. Mutta täytyy sanoa että vallan mainio yhteys oli kun pääsi suoraan kentältä lähes kotiovelle asti. Emäntä oli bussipysäkillä vastassa. Kotona kun heitin rinkan tuvan lattialle niin Luna kissamme oli aivan pistoksissa ja pyöri pitkin rinkkaa. Kevyet parin viikon trävelleröinnin hiet rinkan remmeissä:)

kotia kohti

Pentu ihan hurjana rinkan kimpussa

Kokonaisuudessaan oli todella mukava reissu: eka viikko kaverin kera muutamalla saarella ja sitten seuraava viikko omin päin Koh Taolla. Ja tietysti junamatkakin oli yksi iso juttu tällä reissulla. Mikä tietysti tärkein niin matka meni hyvin ei tullut ryöstetyksi ja löytyi majoitukset varsin leppoisasti vaikkei ollut mitään varattuna valmiiksi. Siinä oli arvon blogini lukijat matkalta tarinaa. Nyt oli pienehkö tauko päivittelyissä mutta pyritään palamaan siihen kerta viikkoon sunnuntain päivitysrytmiin tässä lähiaikoina.