Pakkasta

Järvi jäässä

Kyllä se talvi pikku hiljaa tekee tuloaan.koko viikko paukutellut pakkas lukemia. Ei onneksi mitään hurjia kymmenen asteen vaan mukavaa parin asteen pakkasia juuri sopivasti kuivattaa ilmaa. Tänään aamuvuoroon ajaessa eipä ollut pitkistä ajovaloista oikeastaan mitää apua kun pyrytteli sen verran sakeasti. Eli ensilumikin on jo satanut. Vielä ei tullut niin paljoa että olisi lumitöihin päässyt:) kyllä sitä vielä ennättää tulla lumitöihinkin asti lunta. Varmaan käy sama mitä viime vuonna eli kulkuväylä pihalla kapenee kun ei jaksa kaikkea lunta työntää:)

Viidakko täydessä kasvussa

Kuvakin sen kertoo että viidakko on levittäytynyt sitte viime kuvan vierashuoneessamme:) nyt siis enää listat kiinni niin on ko huone valmis. Tietysti pitää alkaa katselemaan mitäs tauluja viidakon keskelle asettelisi. 

Töissä oli keskiviikkona mielenkiintoinen alku iltavuorolle kun tein osaston sisäisenpalotarkastuksen. Tarkoitti sitä että kävelin pitkin osastoa asiaan kuuluva rastiruutuun tyyppinen tarkistuslista mukana ja tein havaintoja:)tarkastelin esim palopostien ja Sammuttimien tilannetta. Kyllä oli joitain asioita vuoden takaiseen tarkastukseen verrattuna edistynyt. Kuten tekemäni ohjeistus onnettomuustilanteessa sieltä nousee yksi asia mieleen eli osaston tarkka osoite. Voi vaan kuvitella miten solmussa sitä olisi jos joutuisi tulipalotilanteeseen ja vielä vastuuhoitajana. Mutta ohjeistukset on hyvä olla varalta tehtynä myös sitä pahinta skenaariota silmällä pitäen.

Olin tällä viikolla eilen ja tänään lääkevuorossa. Eli koko päivän pyöritin lääkkeitä sekä tabletteja että suonensisäisiä antibiootteja ja muita lääkkeitä. Mukavaa vaihtelua vastuuhoitajana oloon tahi moduulissa olemiseen. Kyllä se päivä sujahtaa mennä lääkkeitä tehden:) saapi nähdä miten käy kun puhuttiin töissä että tehtäisiin miulle sytostaattiluvat.tämä tarkoittaisi sitä että olisi lääkärin pitämä suullinen tentti aiheeseen liittyen ja mahdollisuuksien mukaan pääsisin hoitokeskukseen asiaa harjoittelemaan. Jatkossa saisin antaa hematologisille potilaille sytostaatteja. Ammatillisessa mielessä todella hyvää ja oppiihan uutta sekä pääsee haastamaan itseään pähkäröidessään vastauksia lääkärin esittämiin tenttikysymyksiin:) tästä projektista varmasti matkan varrella lisää...

Töihin ja treeneihin paluu

Ei tarvii enää otsalamppua:)

 Menneellä viikolla jälleen yksi projekti meni eteen päin nimittäin autotalli/aitta/liiterin sähköt. Kesällä kaivettiin useammassa osassa itse sähkökaapeli maan alle. Nyt sitten saatiin sähkömies paikalle. Käytiin ensin läpi suunnitelmaa jota oltiin emännän kanssa tehty siitä mitä mihinkin halutaan. Aamupäivä sähkömiehellä meni rapsehtiessa sähköjä ulkorakennukseen. Voin kertoa että hieman hämmentävää oli ensimmäistä kertaa hakea puita liiteristä ilman otsalamppua nyt vain napsautti valot päälle:) ulkorakennukseen tuli liiterin puolelle kaksi valoa autotalliin yksi lisäksi useampia pistorasioita pitkin poikin. Lisäksi saatiin autotallin kulmaan sekä talonkulmaan asennetut liiketunnistinvalot toimintaan.Nyt kun hurauttaa pimeän tullen pihaan räpsähtää liiketunnistinvalot valaisemaan pihaa. Kyllähän se on mukavampi kotia tulla valossa:)

Pentu väijymässä lintuja:)

Näkee hieman paremmin ajaa pihaan

 Töihin tuli palattua myös menneellä viikolla matkan jälkeen. Mukavaa oli päästä töiden pariin. Olin keskiviikko iltana vastuuhoitaja oletin pahempaakin ryysyistä mutta lepponen vuoro ja oikeastaan koko viikko oli:) nopeasti kuten aina ennenkin vuorot menevät. Nyt ei loppuvuodesta opiskelijaa taida tulla mutta alkuvuodesta kuulema tulee sitten kotimainen sekä kansainvälinenkin opiskelija ohjattavaksi.

Tämä on minun laatikkoni

Treenien pariin defendo,salia sekä kiipeilyä mahtui tähän viikkoon. Defendossa sai taas maha kippurassa nauraa ja vääntää hyvää tekemistä. Salilla perusnostelua:)ja tänään kävin myös kiipeilemässä. Uusia reittejä otin teon alle josta hyvää haastetta ja tekemistä seuraavallekin kerralle:)

Thaimaa 20.10-7.11.2018 vol 6

MAANANTAI
5.11.2018
Herätys tuli noin 0530 kun alettiin laittamaan punkkia kuntoon. Vaikka joten kuten tulikin nukuttua niin kyllä sitä melko nollat taulussa oli. Juna-asemalle saavuttiin noin kello 7. Asemalta nappasin näppärästi maanalaisen alle ja suuntasin kohti Lumphinin puistoa. Ensimmäinen ajatus oli majoittautua puiston vieraan ja käydä myös puistossa pööpöilemässä. Mutta hotellit joita oli puiston välittömässä läheisyydessä olivat niin överi kalliin näköisiä kaikkine ökyautoineen etten edes mennyt kysymään mitä olisi yö kustantanut. Kävelin noin tunnin verran eteenpäin ennen kuin löysin kohtalaisen hotellin mistä menin kysymään yösijaa. Yölle olisi tullut hintaa 5000/yö??!!! eli parilta yöltä 10 000 batia aivan hävyttömästi. Päätin vielä jatkaa matkaa ja tiedustella hieman halvempaa majoitusta. Alkoi tulla 4000 3500 viimeinen mistä kyselin olisi irronnut 1100 yöltä pienen tinkimisen jälkeen. Tässä vaiheessa kävin 7/11 hakemassa pientä aamupalaa ja mietin mitä tehdä. Lopputulema oli että otin tuk-tukin alle ja suuntasin suosiolla kohti Khao Sanin aluetta. Menin samaan paikkaan jossa vajaa viikko sitten oltiin ja sain puhuttua kaksi yötä 1400. Koomailin muutaman tunnin virkistävän suihkun jälkeen:)

paikallisbussin tunnelmaa

 Pohdiskelin pötköttelyn jälkeen mitä tehdä. Päätin ottaa suuntimaa isoa kauppakeskusta lähellä niitä seutuja jossa olin vaihdossa vuonna 2014. Otin ensin mittarillisen taksin Khao sanilta lähimmälle skytrainpysäkille. Hinta yllätti varsin positiivisesti. Ensin hieman kuumotuin kun mittari ei alkanut pyöriä mutta kuski sanoi että alkaa pyöriä ensimmäisen kilometrin jälkeen ja näin oli. Hintaa oli  vain 71 batia eli huomattavasti vähemmän verrattuna tuk-tukiin joka ottaa tuolle matkalle 200-300:) Ajelin skytrainilla pohjoisimmalle asemalle Mo chitiin. sieltä nappasin paikallisbussin alle. Hämmentävää oli kun bussin lattia oli tehty lankuista kuten kuvakin yllä kertoo:) Bussimatka olikin melkoinen: todella kuuma päivä ei tietenkään mitään ilmastointia mitä nyt ikkunat olivat kaikki auki itse matka kesti kokonaisuudessaan vajaan kolmetuntia kun ruuhka oli aivan järjetön. Muutama kymmen metri päästiin eteenpäin sitten pysähdyttiin pitkäksi aikaa. Onneksi oli edes vettä mukana. Loppulta pääsin ostoskeskukselle. Tarkoituksena oli etsiä emännälle kameraan objektiivia. Useammassa kameraliikkeessä kävin mutta kaikilla sama vastaus: ei ole kyseiseen malliin enää heillä objektiivejä. Aivan tyhjin käsin en lähtenyt kun katselin itselleni rannekelloa. Entinen meni rikki matkan alussa. Toki oli palvellut reilun 8 vuotta. Katselin muutamia vaihtoehtoja eri paikoista. Kun löysin paikan josta sitten otin kellon niin puhelin myyjän kanssa että ostopäätöstä pitää hieman miettiä jo meinaa seuraavan 10 vuotta ko kelloa pitää kädessään:) Miellyttävä kello löytyi muutaman koe käytön jälkeen. Otin suosiolla ostoskeskukselta taksin takaisin skytrain pysäkille. Vaikke ollut pahemmin ruuhkaa niin otti välimatka kolmisen varttia taksillakin tulla.

kiipeilykeskusta

Sitten alkoikin mielenkiintoinen etsintä. Olin katsonut ennakkoon yhden lupaavalta kuulltostavan kiipeilypaikan Bangkokista. Ajelin sivuston ohjeen mukaan skytrainpysäkille. Ohje oli että kahden pysäkin välisessä maastossa sukhumvit 49/8 osoite. No kävelin pitkähkön matkan pysäkiltä ja löysin kyllä tuon sukhumvit 49 kadun mutta loppuosa tuotti ongelmia. Päivä oli ja hämärtynyt illaksi mikä hieman aiheutti haastetta. Kävelin lisää pitkän matkan ja löysin 49/2 kohdan. Sitten kysyin mopotakseilta tietä. näytin osoitetta nyökkäilyvät ja hyppäsin kyytiin. No kuski ajoi samaa reittiä kadun alkupisteeseen josta tulin. Sitten sanoin että haluan 49/8 kohtaan ja alettiin katsomaan kartaa tarkemmin. Ajettiin jonkin matkaa ennen kuin löytyi oikea osoite:) mutta matka oli sellainen ettei mitenkään olisi löytynyt ilman ohjeistusta ja kävellen olisi moista matkaa pystynyt pimeässä tekemään. Paikka oli todella iso kompleksi oli sisäliikunta paikkaa, uima-allasosastoa, salipuoli, kuntopyöräalue, kamppailualue ja tietysti se minkä takia siellä oli eli kiipeilyalue. Neljä itsevarmistavaa reittiä vajaa parikymmentä köysivarmistusreittiä ja sitten alue jossa itse kiipeilin eli boulderointialue. Reittejä oli todella helposta aivan yyber vaikeisiin. Muutamat nousut pääsin ihan ylös asti:) Todella mukavaa oli mutta jälleen kerran oli kiipeily kerran jälkeen kädet melko finaalissa ihonkunnoltaan.

meniköhän tää ylös asti:meni;)

Salilta lähtiessä otin suosiolla mopotaksin alle. Taas oli kääntäminen ja säätäminen että kuski ymmärsi että haluan skytrain pysäkille. Ajomatkan päästä löytyi oikea osoite ja lopussa molemmat nauraa rätkätti kun molemmat ymmärsi mihin halusin:) Skytrainillä matkustaminen on helppoa,halpaa ja vaivatonta. Pisinkin matka maksaa enimmillään 44 batia eli reilun euron eikä tarvitse kuumottua mahdollisista ruuhkista kun se kulkee niitten yllä:) Otin tuktukin päätepysäkiltä Khao sanille kun sen sai taksia nopeemmin alle mutta hieman kalliimmalla meni. Vaikka oli maanantai ilta niin oli Khao San Road aivan tupaten täynnä. Lähin vielä syömään majoitukseen tultuani. Jälleen kerran huomasi että majoitus oli hyvällä sijainnilla:kävely matka keskeisille paikoille muttei aivan hirvittävimmässä melskeessä. Koska pääkadun varrella useampia baareja jotka koittivat soittaa musiikkia kovempaa kuin vieressä oleva paikka lisäksi muutamissa paikoissa oli live-bändejä jotka soittivat todella kovaa. Hieman jopa inhottavaa oli käppäillä pitkin katuja kun musiikki soi niin kovaa.

iltaista Bangkokia

TIISTAI
6.11.2018
Aamupalalle menin yhteen lukuisista kadun varressa olevista ravinteleista. Otin local breakfast vaihtoehdon. Munakasta joka oli terästetty rehuilla ja nuudelilla, todella maukasta ja täyttävää. Kävin aamupalan jälkeen säätämässä huomiselle transportaatiota lentokentälle. Otin samalta "kojulta" mistä kaverikin otti viikko sitten. Siinä matka maksoi 150 jos olisi ottanut hotellilta niin olisi saanut maksaa 500 batia.

chatuchakin puisto

joku puistoilija

Seuraavaksi suuntasin skytrain yhteyden päässä olevaan chatuchakin puistoon. Todella lämmin ja puolipilvinen päivä oli. Lähes kaikki puistosta löytyvät varjopaikat oli kansoitettu paikallisilla ihmisillä:) itse kiertelin pitkin puistoa ja nappailin muutamia kuvia sieltä täältä. Kello lähenteli puolta päivää ja pohdin mitä vielä tekisi. Päätin ottaa suuntaa kaupunkia halkovaa jokea jos poikkeaisi vielä jokireissulle. Matkustelin tovin paikkana josta pääsee joelle. Oli tarjolla 1-3 tunnin settejä, mutta lähtö kaatui sitten hintaan. 3 tunnin setistä olisi saanut pulittaa 1800, 2-1500 1-1000 batia. Rahatilanne tuolla hetkellä oli noin tonnin verran, enkä ajatellut enää nostaa rahaa. Vähän aikaa jokimatkaa tarjoava ukkeli laski hintaansa jo 800 mutta en mennyt. Otin muutamat kuvat joki varresta ja lähdin majoitukseen päin. Jotenkin tuntui että helle pehmentänyt pään ja päätin pötkötellä.

jokivarsi kuvaa

Määrittämättömän pötköttelyn jälkeen lähdin taas liikkeelle. Ensin menin Khao sanin varteen hierontaan. Hyvin rauhallinen paikka noustiin portaita pitkin useampi kerros ja itse paikka oli todella hiljainen vaikka sijaitsi aivan älämölökadun varrella. Hieronnan jälkeen nappasin viimeiset kanakebabit. Jännä juttu kun tulet päivällä pyörimään niin kanakebabin tekijöitä ei näy missää mutta iltasin niitä on vaikka kuinka paljon. Sama on pannukakkujen tekijöillä. Otin vielä viimeisen kerran tällä matkalla suussa sulavaa banana+chocolate combon. Maha täynnä käppäilin ja väistelin Khao sanin hihasta repijöitä ennen kuin kurvasin majoitukseen. Pakkaillen ja musiikkia kuunnellen meni loppu ilta. Säädin myös uuden kellon jo suomen aikaan:)

KESKIVIIKKO
7.11.2018
Kello oli soimassa 0540 mutta olin jo hyvissä ajoin hereillä. Eiliseltä jäi kirjoittamatta pakkailusta. Purin koko rinkan ja pakkasin uudestaan. Eipä tullut reissun aikana pieneen mieleenkään käyttää umpikenkiä. Umpikengäthän menivät pussiin jo lentokentällä parisen viikkoa sitten. Voitte vaan kuvitella ödöörin joka nousi pussista jonka eilen availin:) Hieman ennen kuuta kurvasi minivani majoituksen eteen. Hyvin nyrpeä kuski viittoili tulla sisälle. Muutama matkustaja oli jo kyydissä. Matkan varrelta otettiin vielä muutama mukaan niin että oli auto täysi. Melkomoinen yllätys oli kun yhdeltä pysäkiltä hyppäsi mukaan Koh Taolla ollut naapuri:) pieni maailma. Lentokentällä hyvinkin nopeasti sai rinkat ruumaan kun ei ollut ruuhkaa. Samoin turvatarkastus meni melkeimpä kävellen. Jäi reilu puolitoista tuntia aikaa pyöriä kentällä. Kävin vetäsemässä burgerit ostelemassa karamellia ja tietysti pullon paikallista samsongRommia. Koneeseen kun pääsi se oli ällistyttävän tyhjä joku kymmen kunta täysin tyhjää riviä. Porukka pötkötteli pitkin pituuttaan kun oli niin väljää. Nollat taulussa tuli lento oltua muutaman elokuvan ennätin katsella. Lento oli ajallaan Suomen päässä. Sitten alkoi pieni jännitys ennätänkö klo 16 lähtevään jatko bussiin kohti kotia. Helposti ennätin kun jäi vielä reilu puoli tuntia rinkan saannin jälkeen aikaakin. Ennätti säätää pientä syömistä bussiin. Lentokentältä matka jatkui vielä siis neljän tunnin mittaisen bussimatkan yhdellä vaihdolla. Mutta täytyy sanoa että vallan mainio yhteys oli kun pääsi suoraan kentältä lähes kotiovelle asti. Emäntä oli bussipysäkillä vastassa. Kotona kun heitin rinkan tuvan lattialle niin Luna kissamme oli aivan pistoksissa ja pyöri pitkin rinkkaa. Kevyet parin viikon trävelleröinnin hiet rinkan remmeissä:)

kotia kohti

Pentu ihan hurjana rinkan kimpussa

Kokonaisuudessaan oli todella mukava reissu: eka viikko kaverin kera muutamalla saarella ja sitten seuraava viikko omin päin Koh Taolla. Ja tietysti junamatkakin oli yksi iso juttu tällä reissulla. Mikä tietysti tärkein niin matka meni hyvin ei tullut ryöstetyksi ja löytyi majoitukset varsin leppoisasti vaikkei ollut mitään varattuna valmiiksi. Siinä oli arvon blogini lukijat matkalta tarinaa. Nyt oli pienehkö tauko päivittelyissä mutta pyritään palamaan siihen kerta viikkoon sunnuntain päivitysrytmiin tässä lähiaikoina.

Thaimaa 20.10-7.11.2018 Vol 5.

ö

näköalapaikkaa

 TORSTAI
1.11.2018
Samassa paikassa olen ja ajattelin olla loppuviikonkin. Sen verran hyvä hinta laatu/paikkasuhde majoituksella:) Aamu käytiin rutiiniksi käyneellä pulahduksella mereen. Uimisen jälkeen majoituksen läheisyyteen aamupalaa ruokailemaan. Manittakoon paikasta hieman ehkä erikoinen mutta mielestäni varsin nerokas asia: iskevät menuun kouraan ja kun tiedät mitä haluat menet tiskille tilaat ja maksat samantein ei tarvitse syötyä miettiå maksun kanssa vaan voi lähteä omia aikojaan jatkamaan matkaa:) Ajattelin jos tänään tutkisi saarta tarkemmin skootterin turvin. Majoituksen vierestä löytyi kätevästi menopeli. Vuokraaja teki aivan oikein kun kuvasi useammasta kohdasta skootterin ennen sen luovutusta. Ei voi kumpikaan osa puoli sanoa mitään poikkisanaista kun on kuvat kertomassa alkutilanteen. Hurautin ensiksi salille, kylläpä nousi mäen vaivatta:) Salilla käväisin myös cardiopuolella jossa oli nyrkkeilysäkki vireessä. Pitihän sitä hieman mykyttää ja sai samalla oivat alkulämmät tulevaa reeniä varten. Salilta lähtiessä menopelin bensamittari näytteli loppua joten kurvasin tankille. Pieni koju tien varressa jossa oli paikallisessa rommipullossa bensaa. Siitä sitten muutamat putelit tankkiin ja matka jatkuu

perusnaamakuvaa

 Lounaan jälkeen lähdin tutkimusmatkalle. Ajelin samoille suunnille missä eilen kävin pyörällä mutta jatkoin matkaa hieman vielä mäkisiä maastoja eteen ja ylöspäin kohti Mangoviewpointia. Pysähdyin myös yhtä paikkaa ennen Mangoa todella upeat maisemat eikä muita liikenteessä. Paikalla oli vain "portinvartija" kuka piti silmällä näköalapaikkaa ja möi pientä rahaa vastaan juomisia jonka jälkeen pääsit itse tasanteelli. Tiet loppumetreillä näköalapaikalle todella huonossa kunnossa. Ensinnäkin erittäin jyrkkiä ja toiseksi kun oli satanut niin vesi oli syönyt uurteita hiekkaiseen tiehen. Otin toki mäistä kuvia mutta ne eivät mitenkään kerro todellisuutta: pitää mennä itse paikan päälle ne toteamaan;) 

ja käteni osoittamaan suuntaan parasta mahdollista vauhtia mars

Talsin pitkin pöpeliköitä kohti Mangoviewpointia kun eteen tuli kyltti että vielä 500 metriä. Matka tuntui todella pitkältä kun piti lähes pystysuoraa nousta mutta kyllä taas kannatti sillä maisemat jotka avautuivat olivat todella todella upeat ja näkyi taas kerran hyvinkin kauas.

näköalaa

hernepyssy

Mangoviewin pöprliköistä jatkoin tutkimusmatkaani kohti Hin Wong baytä. Paikka näytti todella hiljaiselta jopa jätetyltä. Kyltissä luki että paikka on ns home stay ja perusbungaloweja tarjolla oleva. Ja hämmentävää oli kun kävin rannassa nappailemassa kuvia niin ravinteli oli aivan jätetyn ja tyhjillään olevan näköinen eikä ketään missään. Sitten oli vain uusi kyltti jossa luki että henkilökunta pitää 12-16 välisen ajan vapaata. Hyvin huomasi merenkäynnin voimistuneen kun tuli saaren toiselle puolelle. Majapaikkani sijaitsee auringonlaskupuolella ja siellä on manner "vastassa" vajaan 100 km päässä mutta tällä toisella puolella on pitkälti avomerta joten tuulet ennättävät kerätä hyvin vauhtia ennen kuin iskevät saareen. Tästä johtuen ajoittain näkyi ihan vaahtopäitä. Onneksi Sairee beachin alue on merenkäynnillisesti lepposampaa aluetta:)

meren pauhua

Seuraavaksi suuntasin kohti etelää. Poikkesin matkalla melko lähellä majoitusta olevalle näköalaravintola paikalle. Sielläkään ei ollut ketää missään. Muutamia paikallisia nuoria kuvailemassa. Mutta jos olisi halunnut jotain syödä niin ei kyllä olisi kukaan ollut tekemässä. Kuvassakin näkyvä vihertävä alue oli "tekonurmea" joka oli äärimmäisen lämmin paljaiden jalkojen alla mutta kestin kuitenkin kuvan verran ennen kuin jatkoin matkaa:)

näköalaravintelia

oiva sunsetin tuijottelu paikka

 Ensin tuli vastaan Aow Leukin kyltti mutta päätin käväistä ensin Tanote bayssä. Tie oli todella mutkikas ja korkeuserot olivat taas todella vaihtelevat ja mäet olivat mielenkiintoisia ajaa kaltevuuden vuoksi. En edes päässyt Tanote bayn rantaan tai en edes yrittänyt mennä kun lopussa oli hienosto resortti jonka läpi olisi joutunut menemään. Jatkoin matkaani takaisin Aow Leukkiin. Kyseisessähän paikassa taannoin majailivat myös Madventures kaksikko:) Äärimmäisen lungi paikka. Kuvia tuli napsittua joista yksi oli kuin suoraan hauskoista kotivideoista. Istuin kivellä ja kamera napaasi kuvan jossa taka alalla näyttää tulevan pieni aalto. Melkeimpä heti kuvan oton jälkeen tämä pieni aalto iski rantaan ja selkä meni aivan litimäräksi:)

aow leukin rantaa

ja mitäpä tapahtui kuvan jälkeen: vihje näkyy taka alalla

 Jatkoin matkaani vielä saaren aivan eteläisimpään kärkeen Freedom beachille. hieman jäi vaikutelma että rapistumassa oleva paikka kun oli paikat hyvinkin rempallaan ja jätetyn oloiset. Itse ranta oli kyllä varsin leppoinen. Kello alkoi lähennellä auringonlaskua joten päätin lähteä majoituksen suuntaan. Kävin pikaisesti uimassa ja suuntasin näköalapaikalle majoituksen läheisyydessä. Ajattelin että sieltä saisi hyvät lasku kuvat samalla päivällistä aterioiden mutta... Paikka oli täysin kuollut vaikka iltaparhaimmillaan. Ravintolahenkilökuntaa ei näykynyt mailla eikä halmeilla vain muutamat paikalliset kuvaamassa auringonlaskua. Itsekkin nappailin muutamat kuvat ja suutasin takaisin Saireen kylään. Kävin syömässä kanawrappiä ja jälkiruuaksi banana+nutella+peanutbutter lettua aivan tajuttoman hyvää. Yhteenvetona saaritutkimusesta: korkeuserot todella huimat, hienoja maisemia näköalapaikoilta jahka niille asti pääsee, hyvinkin lungeja paikkoja löytyy saarelta kunhan ne vain ensin löytää:)

lungia rantaa

 PERJANTAI
2.11.2018

tunnistusranneke

 Aamulla oli kello soittamassa 8 maissa mutta olin jo kolme varttia aiemmin hereillä. Nollat taulussa selailin puhelinta katsoen vaihtoehtoja kotiin menolle. Riippunee paljolti siitä kuinka nopeasti rinkan löytää mutta klo 16 lähtisi bussi jolla pääsisi melkein kotiovelle asti. Poikkeuksellisesti en mennyt heti aamusta uimaan koska tänään tiedossa veneretki jossa varmasti uimista ja paljon. Kävelin 7/11 josta hain aamupalaa sekä juomista ja syömistä veneretkelle. Hyvin hiljaista oli aikaisin aamulla kun suurin osa paikoista oli vielä kiinni. Aamupalan jälkeen menin makselemaan vastaanottoon seuraavaa yötäni ja tiedustelin sunnuntaille junalippua josta oli aijemmin kysellyt ja kertonut millä haluaisin mennä. Vastaanoton henkilö sanoi että on jo varannnut antamillani tiedoilla sunnuntaille liput sanoi että maksat sitten kuin liput tulevat vastaanottoon. Kauaa ei tarvinnut vastaanotossa odotella kun tuli Diamond Tourin ukkeli huhuilemaan ja nappasi mukaansa. Lava-auton lavalla oli kolme muutakin matkaajaa tulossa samaiselle venereissulle. Ajettiin Mae Haadin satamaan jossa ohjeistettiin odotusalueelle. Ranteeseen iskettiin langanpätkä merkiksi siitä että on maksanut lisäksi sai hörppiä kahvia.

kohti tyrskyjä

 Yhteensä meitä nousi laivaan reilu tusinan verran. Mikä tietysti vain hyvä ettei ollut laiva aivan tupaten täynnä. Ajeltiin rannan tuntumaa jonkin aikaa ennen kuin ankuroiduttiin. Sitten laivan ukkeli tuli sanomaan että nyt 30 minuuttia vapaata uimista/snorkkeloimista ja osoitti paikan. Ja niin pääsin ensimmäistä kertaa snorkkeloimaan. Alkuun tuotti vaikeuksia löytää oikea hegitystekniikka. Kun tottunut siihen että vetää kerralla keuhkot täyteen pulahtaa pinnan alla ja nousee ylös. Mutta nyt pystyi pitämään naaman vedessä ja hengittelemään putken kautta. Hengityksen kun sai "kulkemaan" niin äärimmäisen koukuttavaa puuhaa: luuppailla vedenalaista avara luontoa:)

veneretken aikana pohdiskeli kuinka kiven lohkareet moisille paikoille on päätyneet

 Reissun aikana pysähdyttiin useammassa paikassa snorkkeloimassa. Pysähdyttiin myös Aow Leukin kohdilla samalla kohdalla jossa eilen kastelin selkäni:) hyvin huomasi myös uidessa että meren käynti voimakkaampaa ja aallot isompia. Sen verran oli merenkäyntiä etten saanut hengitystä tasaantumaan snorkkeloinnin yhteydessä joten siitä ei tullu mitään ja päätin nousta vedestä pois. Onneksi vähän matkan päässä oli taas rauhallisempi kohta jossa pääsi snorkkeloimaan ja sai hengityksen tasaantumaan. Noin puolen pvn tienoilla tarjottiin lounasta kätevästi tupperware kulhoista: riisiä+kananmunaa+jauhenlihaa

lets snorkkeling

koh nangyuan

 Kahden kantturoissa pysähdyttiin Koh Taon vieressä olevalla Nangyuanin saarelle.Mielenkiintoisen näköinen paikka kun kaksi saarta yhdityivät pienen hiekka särkän välityksellä. Heti ensimmäisenä kipusin näköalapaikalle. Jälleen kerran kannatti nousta näkymä oli todella kaunis. Neljän nurkilla suunnattiin takaisin satamaan.Oli kyllä todella väsy olo kun koko pvn uinut ja ollut merenäärellä. Samalla kokoonpanolla lava-auton lavalle mutta nyt miun paikka oli ensin. Kokonaisuutena veneretki oli kyllä todella mukava näki jos jonkin näköisiä paikkoja pääsi snorklaamaan ja lisäksi pääsi viereiselle pikku saarella käymään.

kannatti kiivetä

hyvin turvallisen näköistä rakentamista

peruspeukaloa

 Veneretkeltä palatessani kävin vastaanotossa kyselemässä lippujen perään. Ne olivatkin tulleet eli nyt on sunnuntaille säädettynä lautta mantereelle bussi juna-asemalle ja yöjuna kohti Bangkokia. Mielestäni varsin hyvä palvelu kun sai säädettyä liput suoraan majoituksen vastaanoton kautta. Toki olisi se onnistunut niin että olisi säätänyt kaiken itsekkin mutta näin oli helpompaa kaikki samalla kertaa:)

Pika suihku ennen salille menoa näytti karua jälkeä veneretken jäljiltä. No lopputuloksen voi kuvitella kun et selkää pysty itse mitenkään joka paikasta aurinkorasvalla hölväämään ja kun olet koko päivän paidatta, uimassa ja veneen kyydissä veden äärellä=punoitusta kerrakseen:) Salilla napakat käsireenit.

Salin jälkeen lähdin kyselemään taksimiehiltä mitä maksaisi regepaikkaan jonka huomasin eilisellä tutkimusmatkallani. Tiesin että kohteeseen oli matkaa mutta hintapyynti oli aivan järjetön ollen 500 batia suuntaansa. Yli edestakaisin matka olisi tullut kustantamaan lähes kahden yön majoituksen eli aivan liikaa. No menin syömään äärimmäisen hyvää kanapastaa ja pohdin mitä tehdä. Illasta pienen etsinnän jälkeen löysin kuitenkin regepaikan kohtuullisen läheltä majoitusta. Hyvää live-musiikkia ja hyvä päätös mahtavalle päivälle.

LAUANTAI
3.11.2018
Hyvin verkkainen päivä. Aamusta uiskentelemaan ja syömään mitään sanomaton aamupalabuffet majoituksen lähelle. Aamupv meni riippumatossa pötkötellessä. Puolilta päivin kävin syömässä burgeria ja tuli siinä syödessä mitä ilmeisemmin elikon hammas vastaan. Toki jauhenlihapihvi kyseessä niin eiköhän ne koko ruhon laita myllyyn josta jauhenliha sitten tulee. Iltapäivä meni mattoillessa ja skypetellessä. Alkuillasta kävin salilla heilumassa koko kropan treenin. Illasta majoituksen lähellä hieronnassa ja aikaseen  nukkumaan kun huomenna matkustuspäivä tiedossa.

SUNNUNTAI
4.11.2018
Aamusta viimeiset uimiset tälle reissulle. Kävelin aamupalalle rantaa pitkin. Eteen tuli veikeän näköinen palmu(kts kuva alla) tietysti muutamat fotot piti ottaa. Aamupalan jälkeen pientä pakkailua kun matka jatkuu tänään kohti Bangkokia. Ollut kyllä äärimmäisen mukava viikko. Ennättänyt tehdä ja nähdä vaikka mitä. Koti-ikävä alkaa pikku hiljaa painaa mutta pari pvtä vielä ja sitten lento takaisin Suomeen. Puolen pvn tietämillä luovutin bungalowini pois. Kyselin kuuluuko lipun hintaan kuljetus satamaan, ja kyllä kuului. Onneksi kysyin koska aamupalalla käydessä kyselin taksimiehiltä hintaa satamaan joka olisi ollut 450 lähtöhinta:)

kuvassa ei näy mutta noin puolesta välistä eteen päin asennettu piikkilankaa jottei porukka kiipeile palmussa

 Nyt siis pääsin ilmaisin laiturin läheisyyteen josta pienen kävelyn jälkeen löytyi oikea osoite mistä lauttani lähtee. Huomasin että lautalla olisi päässyt suoraan Bangkokiin mutta sitten olisi junailut jäänyt pois. Olipahan totta tosiaan lautta matka high speed. Puotti aivan tajutonta vauhti mennä. Ensimmäistä kertaa kävi merenkäynti niin että piti ihan tehdä töitä ettei hissipoika liikahtanut ylimpiin kerroksiin. Lauttahenkilökunta jakoi pusseja kaiken varalta. Laukut ja rinkat pakattiin lautan etuosaan, vauhti ja merenkäynti oli ajoittain niin kovaa että kantamukset saivat ilmalentoa. Rannassa odotti iso jatkoyhteysbussi juna-asemalle. Reilu kolmisen tuntia oli odotusaikaa ennen junan lähtöä. Onneksi löytyi aseman läheisyydestä reggaeta soittava ravinteli jossa ruokailin ja fiilistelin musiikkia, ja aika meni nopeammin. Kyllä on nykyaikaa kun oli yhdessä aseman nurkassa free mobile charging piste, toki pitihän sitä itsekkin käydä luuriaan lataamassa jotta ei akku lopu kesken matkan jolloin ei olisi kelloa nähnyt:) Yllättävän nopeasti meni parisen tuntia asemalla ennen kuin juna tuli. Juna tuli jostain etelästä joten oli jo punkat laitettu valmiiksi. Olin taas alapunkalla johon mahtui hyvin tavaroineen...

Yöjunamatkaa kohti Bangkokia

leppoisasti tilaa

Thaimaa 20.10-7.11.2018 vol 4.

@chumphon juna-asema

bussin odottelua asemalla

 MAANANTAI
29.10.2018
Oli kyllä kellokin herättämässä kun saapumisaika oli klo 0415 mutta olin jo puolisen tuntia ennen hereillä. Chumphonin asemalla kävin suihkussa ei sitä virkistyksen määrää voi mitenkään kuvailla:) Nyt odottelua asemalla parisen tuntia ennen kuin bussikyyditys rantaan. Muutamia matkaajia myös jäi asemalle. Varhainen aamu niin melko hiljaista oli mutta aamupalan myyjiä oli asemalaiturilla.

auringon nousua

 Bussi tuli aseman edustalle hieman ennen kuutta, jolloin matka jatkui. Reilu kymmenkunta matkaajaa lähti tähän kuljetukseen mukaan. Aurinko oli juurikin nousemassa kun lähdetttin lautalla kohti Koh Taon saarta. Lauttahenkilökuntaan kuuluva henkilö antoi pienen kirjasen jossa oli paljon tietoa ja karttoja koskien saarta. Paikkaa jota olen katsellut ennakkoon mahdolliseksi "tukikohdaksi" kirjasessa luki että hintaa olisi 400-600/yö. Lauttamatka kesti vajaan kolme tuntia. Kyllä oli aivan nollat taulussa matkan ajan onneksi näyttivät kaikki muutkin matkaajat olevan:)

melko hiljaista lautalla

iloinen trävelleri

maata näkyvissä Koh Tao

lähiseutujen kartoitusta

 Satamasta otin suuntimaa ennalta katsomaani paikkaa Prik Thai resort nimeltään. Ensin ajattelin että kävelisin satamasta mutta päätin kuitenkin ottaa taksin alle. Taksina toimi toyotan lavamaastoauto, eli kamat lavalle itse mukaan lukien ja matka jatkuu:) Tukka hulmuten ajettiin jonkin matkaa ennen kuin kuskipysäytti tien varteen ja osoitti paikan. Prik Thaista irtosi tuulettimella varustettu bungalowi pienen matkan päästä rannasta 550/yö, jonka otin. Kahta eri vaihtoehtoa näytettiin mutta otin tietysti sen mihin sai riippumaton vireeseen paremmin) Kävin ensin syömässä majoituksen läheisyydessä sitten tallustelin pitkin rantaa niin pitkään että tuli satama johon ja josta lautat operoivat. Mukava kävellä kun rannan tuntumassa menee kävelykatu jossa toki skootterit harvakseltaan ajavat ja jonkin matkan päässä menee itse isompi tie missä autot ajavat ja toki ihan vesirajaakin pitkin tuli käveltyä:) Hyvin paljon näyttää olevan sukellus juttuja saarella. Huomasin myös kävelyn yhteydessä paikan jossa oli kiipeilyä tarjolla. Huomenissa varmaan sinnekkin mentävä. Lisäki kävin selvittelemässä kuntosalia. Pienen etsinnän ja kyselykierroksen jälkeen löysin oikean osoitteen. pienen matkan päässä mutta sen voi ottaa alkulämmittelynä. Hyvän oloinen sali eikä ollut hinnalla pilattu noin 5 euroa kerta käynti. Pitänee saarella olon aikana käydä virtaa hakemassa useammankin kerran;) Tullut reippaasti kävelyä tälle päivälle mikä tietysti vain hyvää vastapainoa matkustamiselle. Ja riippumatto ollut myös vireessä tämän päivän. Auringonlaskun aikaan tuli napakka vesikuuro ja päätin mennä samalla aikaa uimaan. Aivan illasta kävin vielä katsastamassa mahdollista polkupyörän vuokrausta joka oli 150/pv. Lisäksi kävin yhdestä kojusta kyselemässä kiipeilyä hintaa oli 1200/oppaan kera 550/varusteiden kanssa. kävin vielä tullessa majoituksen lähellä hieronnassa. Voipi olla että ensi yönä uni tulee hyvin kun matkustellut ja touhuillut koko pvn eikä tarvitse aamusta väijyä kelloa ja junasta poistumista:)

ja ylös

 TIISTAI
30.10.2018
@Thai Prik Resort, Koh Tao. Aamusella rantaan tietysti uimaan. Uimisen jälkeen suuntasin majoituksen läheisyyteen aamupalalle: english breakfast. Hauskaa oli laskeskella hupenevia rahoja että riittävätkö aamupalalle. Riittivät mutta pitää kohta puoleen nostaa lisään:) Aamupalan jälkeen menin eiliseen paikkaan tiedustelemaan mahdollista kiipeilyä. Paikkalla ollut kaveri sanoi että sopisiko vaikka klo 11. Sanoin että mikäs siinä. Kävin ostelemassa reilusti nestettä ennen kiipeilemään menoa kun tiesin että hiki tulee virtaamaan:) Kello 11 lähdettiin sivuvaunullisella skootterilla kera oppaan kohti kiipeily paikkoja. Tällä kertaa oli tiedossa boulderointia eli irtolohkareilla kiipeilyä. Matka ei ollut kovin pitkä. Ei muuta kuin patjat kohdilleen, kiipeilykengät jalkaan, magnesiumit kouraan ja kiipeämään. Opas kertoili alueesta ja näytti kiivettävän reitin ensin kiiveten sen itse. Alkuun hieman jännitti kiveltä alas tulo kun piti vain päästää irti ja tulla jaloilleen patjalle. Muutaman tiputuksen jälkeen alkoi luottamaan patjoihin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin ulos kiipeilemään/boulderoimaan. Huomasi hyvin eroavaisuutta seinällä boulderointiin verrattuna:otteet käsille ja jaloille hyvin paljon pienempiä verrattuna siihen mihin on tottunut ja kivi itsessään oli paikka paikoin todella terävä. Ensimmäistä kiivettävää kiveä muutamia kertoja yritin ennen kuin meni ylös asti. Fiilis oli todella hyvä kun pääsi ylös asti eikä antanut heti periksi. Käytiin yhteensä 5 kohdetta joista pääsin 2 ylösasti. Mielestäni ensimmäiseksi ulkoboulderointi kerraksi varsin hyvä tulos. Alkoi reilun parin tunnin kiipeilyn jälkeen olemaan kädet melko hellinä rosoisten kivien kosketuksesta, joten päätettiin lopetella. Kokonaisuutena äärimmäisen mukavaa aktiviteettiä urheilla tropiikin keskellä ja haastaa itseään vaikeammille reiteille. 

joku trikkikuva:)

 Hyvään aikaan käytiin kiipeilemässä nimittäin majoitukseen pääsyn jälkeen alkoi napakasti sadella. Tietysti  vesisade virkisti kuumaa ilman alaa. Lisää virkistystä hain myös uimisen kautta:) Aamun aktiviteetti pläjäyksen jälkeen lähdin syömään jonka jälkeen pötköttelin määrittämättömän ajan. Pötköttelyn jälkeen lähdin suunnistamana kohti salia. Ajattelin käydä katsomassa saisinko polkupyörän illaksi vuokralle mutta paikka jota aijemmin katsoin oli jo kiinni. Ei auttanut kuin kävellä tallustaa salille. No alkulämpöä:) Salilla oli paljon porukkaa mutta hyvin mahtui tekemään tarvittavat heiluttamiset.Teki kyllä todella hyvää salilla käynti. Tullessa kävin syömässä äärimmäisen hyvää pad-thaita.

KESKIVIIKKO
31.10.2018
@Prik Thai resort, sairee beach, koh tao. Aamu jo perinteeksi käyneellä uinilla käyntiin. Eilen salilta tullessa huomasin yhden ravintolan joka tarjosi aamupala buffettia 200 hintaan. Melko pettymys buffetti oli mutta tulipahan ainakin maha täyteen:) Aamupalan jälkeen hieman tuumailin mitä tekisin:päätin mennä vuokrailemaan polkupyörää. Vuokrauspaikalla hieman päänvaivaa aiheutti lukon löytäminen menopeliin.  Lopulta omistaja antoi omanlukon jolla sulkee koko putiikkinsa. Pääasia on että saa menopelin lukittua.Suuntasin seuraavaksi salille. Mukavampihan se oli pudotella mennä pyörällä vaikka kävellenkin pääsisi. Napakka käsitreeni tuli tehtyä. Saleilun jälkeen soittelin skypellä porukoille. Skypettelyn jälkeen hieman pohdistelin että mitäköhän tekisi ja samalla katselin alueen karttaa

päivän aktiviteettipotpurissa munamankelointia

näkymää

pitkälle näkyy

 Lähdin ajelemaan kohti ensimmäistä näköalapaikkaa mikä oli lähimpänä majoitustani. Korkeuserot olivat suuret hyvää reeniä vaan:) Pääsin lähelle näköala paikkaa niin tuli vastaan isot kyltit ettei omia eväitä kyltin tuolla puolen saa ottaa vaan kaikki vain resortin kautta. Päätin jatkaa matkaa kun en päässyt edes itse näköalatasanteelle. Kävin kaupassa täydentämässä juomavarastojani ennen kuin suuntasin kohti seuraavaa näköalapaikkaa. Matka jatkui hyvinkin jyrkissä maisemissa: vaikka otin kuvia useampiakin niistä ei mitenkään välity kuinka jyrkkiä nousut olivat.Jouduin yhtäkin mäkeä nousemaan pitemmän aikaa ja pitämään useamman tauon kun nousua oli niin rajusti. Nousu varmaan reilu 45 astetta eikä ole liirum laarumia tulkaa itse katsomaan:) Muut turistit suhauttivat skootterein ohitse. Itse päätin että kerran kun olen lähtenyt urheilemaan niin en puolesta mäestä aijo enää alas tulla vaan nousen ylösasti:) Mäen päälle päästyä tuli kyltti näköalapaikalle mutta hieman lisää nousua. Se kannatti koska maisemat jotka avautuivat olivat kyllä todella upeita. Tiet jotka erkanivat päätiestä olivat todella huonossa kunnossa ajoittain. Näköala tasanteella yksi matkailija kehoitti vuokraamaan skootterin ja käymään kaikilla näköalapaikoilla kuten hän tänäpäivänä tekee. Hän vain ihmetteli miksi olin tullut polkupyörällä hirmuisen nousun sanoin että reenin vuoksi:)

mäen päällä

naamakuvaa

 Lähdin ennen auringonlaskua valumaan pitkin jyrkääkin jyrkempiä mäkiä kohti kylää. Pyörässä oli sen verran huono takajarru etten uskaltanut aivan jyrkimpiä kohtia laskea vaan taluttelin pitkiäkin matkoja:) Palauttelin pyörän ja suuntasin majoituksen läheisyyteen luuppailemaan auringonlaskua. Kaunista katsottavaa. Katselin kelloa sen ollessa 18 ja pohdin mitä tehdä: hierontaan-syömään, jos menee ensin syömään ja sitten ähkyssä hierontaan ei välttämättä hyvä valinta. Päätin mennä ensin syömään. Menin aamuiseen paikkaan syömään: siellä oli all you can eat ilta. Eli maksoit 220 ja sait syödä niin paljon pizzaa kuin napa veti. Tartuin tarjoukseen. Istuin pöytään ja tuotiin lautanen eteen. Sitten se alkoi: ensin tuotiin kaksi slaissia pizzaa ja juurin kun olit saanut syötyä edellisen tuotiin kaksi lisää, noin kymmenennen kohdalla tipuin laskuista:) Jossain vaiheessa piti vain puhaltaa peli poikki ja sanoa ettei jaksa enää. Hirvittävässä ähkyssä sai kävellä majoitukseen takaisin:)

sunsetin tuojottelija

perus peukaloa