Serkun häät

työmaata

Menneellä viikolla pääsi ensimmäistä kertaa puusavottaan omalla pihalla. Kuten kuvakin kertoo oli koivu kaatunut. Ensin ajattelin että joo eiköhän tästä selvitä ihan käsisahalla. Olettamus oli täysin väärä nimittäin jo yhden rungon paloittelu hapotti aivan vietävästi käsissä. Sain onneksi lainaan vanhemmiltani sähkömoottori sahan jolla pilkkominen kävi käden käänteessä. Kyyllä se ihan reenistä meni kun runkoja nosteli sahapukille. Eikä siinä vielä kaikki tietysti ensin kun oli sahannut sopivan mittaisia pöllejä niin ne piti vielä halkoa kirveellä. Urakka on vielä kesken mutta loppu häämöttää jo kun seuraavaksi pitää alkaa katsoa paikkaa mihinkä niitä nostelee kuivamaan. Oikein mukavaa ajanvietettä kyllä oli ja hyötyliikuntaa parhaimmillaan:)

työnjohto saapunut tarkastuskierrokselle

hyötyliikuntaa

Viikoloppu vierähti isolla kirkolla Helsingissä. Perjantaina lähdettiin kahden maissa bussilla matkustelemaan etelää kohti. Kampin bussiasemalta pienen pohdinnan jälkeen oikeaan suuntaan ja löydettiin hotellimme. Kamat huoneeseen ja kävelylle. Mentiin syömään Siipiweikot paikkaan. Eli kanan siipiä, ensimmäisen kerran syötiin Turussa oli siis jotain pohjaa mihin verrata. Täytyy sanoa että Turun paikka vei kyllä täysin tämän mittelön. Siipiweikoissa ei ollut kuin yhden laisia verrattaessa Turun paikkaan sai myös leivitettynä. Sitten mielestäni iso miinus Helsingin paikassa oli se että kanoille tarkoitettu punainen kastike oli isketty suoraan kanoille. Kun Turussa se oli erillisessä kipossa sai itse dippailla, nyt kanan siivet siis uivat täysin tuossa kastikkeessa ja näin ollen osa ranskalaisistakin oli ikävän lötköjä:) olihan ruoka kuitenkin kaikista epäkohdista huolimatta hyvää ja kaikki meni:) Ruokailun jälkeen käveltiin vielä hieman ristiin ja rastiin Helsinkiä ja kuvailtiin siinä samalla. Hyvää kyllä teki matkustelun jälken hieman kävellä.

joku sunset

Lauantaina tosiaan oli serkkuni häät. Mutta vasta illasta. Aamupäivä meni itsellä kiipeilyn merkeissä. Olin ennakkoon katsellut mahdollisia paikkoja Helsingissä. Päädyin kiipeilyareenaan joka on Ruoholahdessa. Ihan kuin olisi ollut ulkomailla kun pääsi trävelleröimään maanalaisella ja käveli kartta kädessä. Metrolipun osto onnistui mainiosti lippuaparaatista. Suunnistus myös onnistui hyvin kun kävelyä oli hieman metroasemalta areenalle. Sisään päästyään silmään pisti heti äärimmäisen korkea köysivarmisteinen seinä +29 metriä! Itse menin boulderoimaan eli maks korkeus pari metriä. Hyvä kun kysyin että missä boulderalue on niin näytettiin kierreportaita että niitten yläpäässä. Voin sanoa että sai korkean paikan kammo kyytiä kun kierroportaat nousi sen +30 metriä ylös ja portaiden välistä näki läpi. Oli kyllä vallan hyvät kiipeilyt, oli helpompia ja vaikeampia reittejä. Muitakin kiipeiliöitä oli mutta hyvin mahtui kiipeämään. Muutamaa vaikeampaakin reittiä koittelin. Tunnin jälkeen oli kyllä aivan puhki niin kämmenten iho kuin lihaksetkin:)

Kiipeilyn jälkeen mentiin emännän kanssa syömään. Otettiin molemmat pizzat. Syömisen jälkeen suunnattiin kohti hotellia ja valmitautumaan illan häitä. Huvittavaa oli kun suunnattiin hotelliltamme taksilla kohti toista hotellia missä vanhempani olivat niin kun kerrottiin mihin haluttiin mennä niin taksikuski ei ensin oikein ymmärtänyt mihinkä ja näytin kännykästä osoitetta ja kun kerroin että siellä on hotelli niin oli ihan kysymysmerkkinä. Sanoi  että siinä on ollut ennen sairaala... Loppujen lopuksi taksi ajoi meidät ihan oikeaan paikkaan:) Tosiaan ensimmäistä kertaa että itse pääsen osallistumaan häihin niin ei ollut minkäänlaisia odotuksia tulevasta:) lähdettiin vanhempien kanssa kävellen kohti juhlapaikkaa:soutupavilijonkia/stadionia. Itse vihkiminen tapahtui soutustadionin portaiden päässä. juhlakansa aseteltiin portaille niin etttä toiselle puolelle tuli sulhasen suku toiselle morsiamme. Hääpari käveli portaat alas jossa pappi puhui kauniisti ja lausui/kysyi viralliset kysymykset. Kun sormukset oli vaihdettu lähdettiin soutupaviljonkiin viettämään iltaa. Ennen sisään menoa onniteltiin uutta avioparia ja kuvaajan kuvaamana otettiin erikokoonpanoilla olevia potretteja. Sisällä meidät oli jaettu kolmeen pöytään sukulaisuuden mukaan:) Todella mukava oli nähdä serkkuja pitkästä aikaa. Siinä ilta sitten vierähti syöden tarinoita kuunnellen ja kertoen. Ja tietysti puhuita kuullen. Sulhasen äiti ja itse sulhanen pitivät kyllä todella hyvät puheet. Kokonaisuudessaan oikein mukavat ja onnistuneet juhlat. Ruoka ja juoma olivat hyvää. Hieman puolen yön jälkeen lähdettiin kohti hotelliamme. Tuli puheeksi että pitää pitää tässä jossain vaiheessa serkkutapaaminen täällä meillä...

turisti isolla kirkolla:)

Tänään sunnuntaina ei ihmeitä ennättänyt tehdä kun lähdettiin jo ennen puolta päivää matkustelemaan takaisin.