Töissä alkaa tulemaan jo ensimmäinen kierros täyteen:) tällä tarkoitan sitä että kun osasto on jaettu neljään moduuliin niin on tullu kaikissa pyörittyä. Tällä hetkellä olen ns. likaisella puolella. Puhtaan ja likaisen puolen erottaa se että puhtaalla ei ole infektio potilaita ja siellä on esim. hematologisia potilaita joilla puolustus solut ovat matalalla eli potilaat ovat suojaeristyksessä. Jopas tuli epäselvästi hölistyä osaston käytännöistä:) Mielenkiintoisia potilas tapauksia on ollut. Ja mielestäni on ollut todella kiintoisaa päästä kiertämään osastolla eikä vain keskittyä yhteen osa-alueeseen. Tietysti tietotaitoa pitää olla hirvittävä määrä mutta hyvä on pitää mielessä se ettei kaikkea kaikesta tarvitse osata vaan aina on joku kollega jolta kysyä. Menneellä viikolla sain asennella potilaalle kanyylia ennen toimenpidettä. Hieman jännitti että mitenköhä tulee menee ku suonia ei näkynyt missää ja isokokoinen kanyyli piti laittaa. Mutta tunnustelu tuotti tulosta ja löyty suoni eikä tullu edes kovin paljoa sotkua:) Nyt ois tänään mentävä iltaan sitten alkaakin taas kolmen yön putki...
Tosiaan treeniä niin työkentällä kuin vapaa-ajallakin. Menneellä viikolla pääsin defendoon molempina kertoina. Maanantaina väännettiin tekniikoita takaapäin kuristuksesta pystyssä sekä maassa. Oli kyl tiistain niskat vähä hellänä. Tehokkaita tekniikoita mutta varmasti jos ko tekniikoita joutuis käyttää nii pitäis pitää vaan pää kylmänä eikä hätääntyä kuristamisesta, toivottavasti niitä ei koskaan tarvitse käyttää. Keskiviikkona olikin sitten melko napakat reenit nimittäin pystyottelua puoli toista tuntia. Oli jos jonkin moista nyrkkeily komboa. Hyviä settejä oli. Sitten reenin loppu vaiheessa ku otettiin jalatki mukaan ni potkasin todella makeasti kaveria polveen. Vaikka oli säärisuojat nii tuntu ku ois pesäpallomailalla lyöty sääreen. Huomas hyvin sen että ku on reeni menossa ni vammoja ei niin huomaa mutta jonkin ajan päästä alkaa jomotus:) Sääri otti kyl sen verra osumaa että kävely oli jopa kivuliasta. Loppuun otettiin vielä viisi minuutin pitusta sparrausta. Olin jo luovuttamassa etten sparrais ku jalka huusi hoosiannaa mutta vetäjä vaan sano et kipu kasvattaa ja et käytät pelkkiä käsiä:) Ei kait siinä ku ottelemaan. Oli kyl aika heilumista, ei tahtonu ees suojaus pysyä yllä. Kylmägeeli lievitti ja palautti jalan kuntoon, eiköhän se siitä kovetu:)
Pakko mainita lukemisen arvoinen kirja nimittäin madventuresin uusin kirja eli Mad success-seikailijan self-help. Sain ko teoksen jouluna lahjaksi ja nyt pääsin sen kimppuun. Seuraavassa pieni lainaus kirjasta:"Buddhalaisen filosofian mukaan todellinen onni syntyy sen ymmärtämisestä, että vain tämä hetki on totta. Jos onni on aina jossain muualla, ainoa todellisuus eli tämä hetki,todellinen elämä, menee ohi." Pistää ainakin omalla kohdalla aivot raksuttamaan:) tottahan tuo on että hetkessä tulisi elää. Oma mielipide on se että jos asettaa itselleen jonkun tavoitteen tulevaisuuteen niin se on eteenpäin vievä tekijä. Se on jotain tavoiteltavaa jonka eteen tulee tehdä töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti