sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lumi

Töissä oli varsin nopea viikko nimittäin kolme yövuoroa. Maanantaina alko valvominen ja torstaina aamusta loppui. Hiljaista oli,mikä toisaalta oli mukavaa kun viime ajat ollu melko haipakkaa menoa. Tiedä sitten millane härdelli on maanantaina ku menee takas, no sen näkee sitten:)

Viikonloppu meni emännän kotopuolessa Puumalassa. Oli melkein ku minihiihtoloma ku tosiaan torstaina loppu valvominen ja sitten pe-su oli vapaata. Mukavaa touhuamista oli:perus peltoautolla peränheittoa, emännän pikkuveljen kanssa mopon rassailua ja sitten kahtena päivänä käytii metsässä samoilemassa. Itsellä oli metsäsukset emännällä oli toisena päivänä lumikengät ja emännän pikkuveljellä perussukset. Tänää oli todella mukava tarpoa lumista metsää pitkin. Alko loppu matkasta jo hieman hikikin tulla pintaan. Kunnon ulkoilmamyrkytys:) Ja tietysti uhallakin ku oltii tultu jo pois nii alko aurinko paistelemaan. Käytii lauantai ehtoolla emännän kaverin tupareissa Puumalan kylällä. Mukava oli istuskella iltaa. Katottiin isäntien kanssa UFC:tä :) itse jäin möllöttämään illan ajaks television ääreen. Yllättävää oli huomata se miten paljon samoja juttuja käymme defendo reeneissä läpi. Ehdin toisen suomalaisen ottelian ottelun katsomaan. Erähän loppui suomalaisen hyväksi kun ottelua oltiin käyty 0:24:D Oikein kiva viikonloppu, ulkoilmamyrkytyksen johdosta uni maittoi ja tänäänki tulee varmaa hyvin nopeasti.

Reeneissä ei tullu käytyä ku maanantaina ku oli yötyöviikko ni tuli nukuttua kaikki väliaika vuorojen välissä. Oli hyvä loppu reeni ku meijät jaettii kolmeen. ykkönen meni keskelle ja laitto silmät kiinni. kakkoset tuli provosoimaan:huutaen ja tönien ja kolmoset nappas jossain vaiheessa takaapäin karhunsyleilyyn josta sitten piti irtautua. Minuutin erät ja sitten vaihdettiin tekijöitä. Hyvin huomas sen et kuha piti päänkylmänä ja teki tekniikan sitten ku sen aika on nii hyvin meni. Ja lisää maustetta reeniin lisäs tietysti se et toiminta tehtiin pimeässä huoneessa:)
hieman hörppäs penkan puolta
kohti pöpelikköä
ei se nii vakavaa oo vaikka hieman ottaa tuntumaa maankin kanssa:)

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Treeniä

Töissä alkaa tulemaan jo ensimmäinen kierros täyteen:) tällä tarkoitan sitä että kun osasto on jaettu neljään moduuliin niin on tullu kaikissa pyörittyä. Tällä hetkellä olen ns. likaisella puolella. Puhtaan ja likaisen puolen erottaa se että puhtaalla ei ole infektio potilaita ja siellä on esim. hematologisia potilaita joilla puolustus solut ovat matalalla eli potilaat ovat suojaeristyksessä. Jopas tuli epäselvästi hölistyä osaston käytännöistä:) Mielenkiintoisia potilas tapauksia on ollut. Ja mielestäni on ollut todella kiintoisaa päästä kiertämään osastolla eikä vain keskittyä yhteen osa-alueeseen. Tietysti tietotaitoa pitää olla hirvittävä määrä mutta hyvä on pitää mielessä se ettei kaikkea kaikesta tarvitse osata vaan aina on joku kollega jolta kysyä. Menneellä viikolla sain asennella potilaalle kanyylia ennen toimenpidettä. Hieman jännitti että mitenköhä tulee menee ku suonia ei näkynyt missää ja isokokoinen kanyyli piti laittaa. Mutta tunnustelu tuotti tulosta ja löyty suoni eikä tullu edes kovin paljoa sotkua:) Nyt ois tänään mentävä iltaan sitten alkaakin taas kolmen yön putki...

Tosiaan treeniä niin työkentällä kuin vapaa-ajallakin. Menneellä viikolla pääsin defendoon molempina kertoina. Maanantaina väännettiin tekniikoita takaapäin kuristuksesta pystyssä sekä maassa. Oli kyl tiistain niskat vähä hellänä. Tehokkaita tekniikoita mutta varmasti jos ko tekniikoita joutuis käyttää nii pitäis pitää vaan pää kylmänä eikä hätääntyä kuristamisesta, toivottavasti niitä ei koskaan tarvitse käyttää. Keskiviikkona olikin sitten melko napakat reenit nimittäin pystyottelua puoli toista tuntia. Oli jos jonkin moista nyrkkeily komboa. Hyviä settejä oli. Sitten reenin loppu vaiheessa ku otettiin jalatki mukaan ni potkasin todella makeasti kaveria polveen. Vaikka oli säärisuojat nii tuntu ku ois pesäpallomailalla lyöty sääreen. Huomas hyvin sen että ku on reeni menossa ni vammoja ei niin huomaa mutta jonkin ajan päästä alkaa jomotus:) Sääri otti kyl sen verra osumaa että kävely oli jopa kivuliasta. Loppuun otettiin vielä viisi minuutin pitusta sparrausta. Olin jo luovuttamassa etten sparrais ku jalka huusi hoosiannaa mutta vetäjä vaan sano et kipu kasvattaa ja et käytät pelkkiä käsiä:) Ei kait siinä ku ottelemaan. Oli kyl aika heilumista, ei tahtonu ees suojaus pysyä yllä. Kylmägeeli lievitti ja palautti jalan kuntoon, eiköhän se siitä kovetu:)

Pakko mainita lukemisen arvoinen kirja nimittäin madventuresin uusin kirja eli Mad success-seikailijan self-help. Sain ko teoksen jouluna lahjaksi ja nyt pääsin sen kimppuun. Seuraavassa pieni lainaus kirjasta:"Buddhalaisen filosofian mukaan todellinen onni syntyy sen ymmärtämisestä, että vain tämä hetki on totta. Jos onni on aina jossain muualla, ainoa todellisuus eli tämä hetki,todellinen elämä, menee ohi." Pistää ainakin omalla kohdalla aivot raksuttamaan:) tottahan tuo on että hetkessä tulisi elää. Oma mielipide on se että jos asettaa itselleen jonkun tavoitteen tulevaisuuteen niin se on eteenpäin vievä tekijä. Se on jotain tavoiteltavaa jonka eteen tulee tehdä töitä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

-

Ja taasen on viikko hujahtanut. Lepposesti työkentällä tekemistä ollu vaikka melkeimpä joka ikinen vuoro tullu hieman ylitöitä:)  Aina ku oli lähtemäisillään ni alko jotain pientä tekemään ja sitten tulikin aika vastaan ja ylitöille paukku. Noo sitten mahdollisuuksien mukaan vaan yrittäny toisista päivistä lähtee aikasemmin:) Kuukauden päivät tullu jo pyörittyä osastolla. Alkaa olemaan pikku hiljaa sama tatsi mitä viime kesänä tietysti lisänä iv-lääkehoito.

Reeneihin taasen päässy pienen tauon jälkeen täytyy heti sanoa että löyty uusia lihaksia:) parit kerrat kävin salilla heilumassa. koko kropan kävin kaks kertaa pätevällä arnoldin kultaisella kuusikolla läpi. Eihän se tietenkään nii hyvi liikkunu mitä vaikka vuoden vaihteen tienoilla mutta mukavata ko ohjelmassa on se että jo heti kahenkin reenin aikana näkee tuloksia nimittäin sain jo pientä tulosta aikaan. todella mukava oli että pääs käymään defendo reeneissä. Defendo porukka oli ihan hämillää että missä oon ollu ku ei oo vähää aikaa näkyny. Erittäin napakat olivat reenit. Ruvetaan jatkossa opettelemaan tekniikoita jatkumona, eli ei enää tehdä yhtä tekniikkaa loppuun vaan tekniikka jatkuu. Innolla odottelee jo seuraavia niin defendon kuin myös sali reenejä. Onneksi ensi viikon työvuorot osuu silleen että pääsee molempina päivinä defendoon. Saapi nähä miten roppa alkaa kipeytyä ku reeni määrät alkaa kasvamaan:) Mutta niinhän se on että sitten ainakin tietää tehneensä jotain ku jossain kolottaa...
lepposta levyttelyä matossa vapaapäivänä

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Yötyö viikko

Alkuviikosta tehtii ekaa kertaa ominpäin karjalanpaistia. Aivan mahtava lopputulos, oli kolmen tunnin odotuksen arvoinen ruoka!

Kuten otsakekkin kertoo tämä viikko oli pelkkää yövuoroa. Maanantaista torstai aamuun. Yllättävän lepposasti meni kolme yötä. Kyllähän ne meni kun oli edeltävän viikonlopun parannellu kuumeilua ja nukkunu oikee urakalla. Eikä sitä vuorojen välissä mitää yyberisti tullu nukuttua. Mukava oli taas huolehtia omasta moduulistaan ku sai viedä iv-lääkkeet omin päin. Kerran tuli kanylikin laitettua öiden aikana. Toisella meni perille. Siitä se taito kehittyy. Mutta päivystyksessä ollessa tuli enemmän harjoitusta, mutta ei osastollakaan oppi pääse ruostumaan:) Taas tuli huvittava tilanne vastaan yövuorossa ku meet hiljaa potilaan vierelle ja kerrot että laitat lääkettä niin potilas alkaa kovalla äänellä puhelemaan niitä näitä ja kertomaan elämän tarinaansa:) Sopivasti oli tekemistä öissä ettei alkanu aivan pystyy nukkumaan vaikka välillä tekemistä oli ettei nukahtanu kuten aina yövuoroissa:) Yllättävän hyvin ja nopeasti palautu kolmesta yöstä. Millonkaan aijemmin ei ole ollu kolmea yötä pötköön...

Viikonloppu vierähti emännän kotopuolessa. Rapsehdeltiin emännän pikkuveljen kanssa autoa ja mopoa fiksaillen. Pääsi peltoautollaki heittää perää ku oli lunta. Sanoin et hyvähän se on kotipihassa harjoitella miltä tuntuu ku lähtee perä luisuun verrattaessa siihe että tiellä ajaessa lähtee. Muutaman kerran lähti omalla ajovuorolla aivan lapasesta auto. Alko luikastumaan lähitiet ku heiteltii viikonlopun aikana perää. Heitin perjantaina ihan läpällä että helpompi ois veivata rattia jos ois urakkatappi, samanlainen siis mikä on traktorissa. Lauantaina sitten alettiin kehittelemään urakkatappia kuten kuvakin kertoo:) Maalla asumisessa on puolensa monellakin saralla: harvalla on kaupungissa tavaroita jotta voi kyseisen projektin läpi vientiin. Loppupeleissä urakkatapista tuli vallan mainio ja auton pyörittäminen helpottui huomattavasti. Mut eihä tolle voi muuta ku nauraa.
Mopoa rassatessa tuli aivan omat mopoajat taas mieleen:) mutta hauskinta oli se että oppi jotain uuttakin rassauksen yhteydessä. Fiksattiin nimittäin takavilkkuja:etsittiin missä vika on ku ei toiminu, katsottiin virtakynällä mihen asti virtsa tulee sitten fiksattiin uudet sähkökaapelit juotettiin ne vanhojen kunnossa olevien kanssa yhteen ja lopuks vielä muoviosan kikkailu. Sanoin vaa että hyvähän se on että osaa ite tehä moisen korjauksen ku varmasti maksais vaikka ja mitä jos johonki korjaajalle veis.
 Käytii pitkästä pitkästä aikaa tänään sunnuntaina laskee mäkeä kokoonpanolla:miä, emäntä ja emännän pikkuveli. Aivan huikeeta oli laskea pulkalla vaikka hieman plussakeliä olikin ja pulkkan pohjastakin hieman paisto päivä läpi, mutta nuo olivat pieniä vikoja mitkä eivät menoa haitanneet:)

Ensi viikolla pääsee pitkästä aikaa reenien pariin. Tarkotus ois salilla riehua parisen viikkoa vielä kultaista kuusikkoa. Defendoonkin ois tarkotus mennä. Nähny vaa facebookissa reeneistä videoita:) ihan perus settejä ne kaverit on vedelly. Saapi nähä miten sitä itse jäätyy ku on ollu vähä aikaa taukoa. Onneksi defendon tekniikat ovat sellaisia että ne muistuvat hyvin nopeasti takaisin mieleen. Eivätkä ole mitään pientä piiperrystä:D 
urakkatappi:nyt on hyvä heittää perää