Maanantaina se sitten koitti nimittäin paluu Defendon pariin sitten viime toukokuisen tapaturman. Lämmin oli vastaanotto ja reenit myös:) polvitukea pidin reeneissä. Voin todeta että oli kyllä ollut ikävä defendon pyörteitä. Tunnin reenit meni aivan kuin siivillä ja eihän sieltä ilman naurun remakkaa päässyt. Alku lämmät otettiin pystyssä ja loppuun väännettiin maassa tekniikkaa. Alkuun oli pienet kuumotukset lähtee reenaamaan mutta nopeasti siihen tottu ja reenit suju hyvin. Polvi ei vihoitellut yhtään ja muutenkin meni oikein ja hyvin. Pitänee jatkossakin pitää polvitukea ainakin alkuun ihan psyykkeenkin kannalta. Kauhunsekaisin tuntein katselin facebook sivuita kun oli lähiaikoina thaiboxing seminaari missä kaverit mätti polvipotkua menemään itse vaan takaraivossa jyskyttelee toukokuun tapahtumat. Voi olla että suurin mikä reeniä mahdollisesti hidastaa on polvipotkujen teko. Voin saman tein sanoa ettei tulis mieleenkään edes pienellä voimalla tehdä polvipotkuja:) Noo pikku hiljaa pääsee siitäkin ylitse. Tullut varmaan todettua mutta onneksi defendo on laji jossai ei haittaa vaikka olisit kerran kaks pois koska perustekniikat on hyvin pitkälti samat tekniikat eri tilanteissa. Tällä meinaan vaan sitä että kun nyt pääsi takaisin lajin pariin niin tietysti kolmivuoroa tekevänä niin ei joka kerta pääse reeneihin:)
Menneellä viikolla tuli emännän kanssa yhteistä taivalta viisi vuotta täyteen! Eipä olis osannut vuoden 2012 thaimaan reissun jälkeen edes unelmoida että viiden vuoden päästä asuu omassa talossa maalla tyttöystävän ja kissan kera. Paljon on viiteen vuoteen mahtunu matkoja, Luna-kissan saapuminen, oman kodin löytäminen ja sen remontoiminen. Lounasta mentiin syömään Nepalilaiseen paikkaan. Vallan mainiota ruokaa oli otettiin molemmat lounas meny:siihen kuului kolmea eri soossia kanaa,possua ja tofua, riisiä, salaatteja ja aivan tajuttoman hyvää Naan leipää. Siitä emäntä lähti takas töihin ja miä käväsin kaupan kautta kotiin tekemään illallista kun oli vapaa päivä. Suunnittelin etukäteen kolmen ruokalajin illallisen. Alkuun bataatti-peruna-porkkana-sipuli keitto pääruokana porsaanulkofile pötkylä hasselbachan perunat itse tehtyä bearnaisekastiketta ja jälkiruuaksi suklaa-kinuskijuustokakku. No sosekeitto oli helpoin osuus. Ei ulkofileen teossakaan ollut ongelmia. Sitten ensimmäistä kertaa Hasselbachan perunoita yllättävän hyvin onnistu: siinä siis perunaan tehdään viiltoja hyvin pienin välein. päälle kaadetaan voisulaa korppujauhoja ja juustoraastetta jonka jälkeen potut paistetaan uunissa. Eniten etukäteen jännitti bearnaise kastikkeen teko. Mutta kaikkein suurin yllätys ainakin itselleni oli että sehän onnistui todella hyvin. Ei siinä teki kaikki ohjeen mukaan ni lopputulos oli bueno. Ja kaiken tietysti kruunasi hyydykekakku joka sekin onnistui näin ensimmäiseksi kerraksi hyvin. Enpä ole ennen liivatteita sulatellut. Mutta siinäkin kun kaiken teki ohjeen mukaan ni hyvä tuli. Lopputulemana voin todeta että melko ähkyhän siitä sitten tuli ja hyvää oli:)
Töissä ei ihmeitä muuta kuin että tekemistä riittää. Viikolla tulin aamuvuorosta niin aivan tajukankaalla ja kuolaposkella kolmevarttia päikkäreitä sohvalla. Mutta hyvä vaste oli kun sitten illasta vielä jakso tehdäkkin jotain. Tänään sunnuntaina oli pitkästä aikaa taas vastuuvuoro eli koordinoin koko osaston potilasvirtaa. Ja onnistuneesti sain varattua varahenkilönkin iltavuoroon kun aamulla tilannetta arvioin lisämiehityksen suhteen. Sitä muutamia kertoja olen miettinyt että mitenköhän se hoidetaan kun kuintekin jossain vaiheessa tilanne eteen tulee. Onneksi oli hyvät ohjeet. Ainoa vaan että olin kyllä lähettänyt ohjeen mukaan viestin varahenkilölle mutta se oli mennyt väärään numeroon:) onneksi osasi tulla oikealle osastolle. Kolleegoiden kanssa naurettiin että mihenköhän se sitten oli mennyt kun oli yksi numero väärin. Selvitin asiaa niin se oli kyllä mennyt talossa olevalle kollegalle mutta ilmeisemmin vapaalla tänään:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti