sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Talviaktiviteettia

Alkuun hieman hirvitti kun keli ei ollut ihan sitä mitä oletettiin kun tätä suunniteltiin:) mietittiin että kyllähän sitä helmikuun lopulla varmasti on hyvät kinokset lunta sekä järvi jäässä. Mutta navakka tuuli ja vettä satoi.

Tosiaan aktiviteettinä oli jääkellunta. Emäntä osteli veljelleen lahjaksi elämystä niin siinä samalla mentiin itsekkin. Saimme emännän kanssa kaverien vanhemmilta (olivat siis kaverit sekä heidän vanhemmat myös mukana:) ) kihlajaislahjaksi elämys. Ensin käytiin sisätiloissa lävitse toimintaa ja pukujen toimintaa. 5mm paksua neopreeniä koko puku johon integroitu käsineet sekä saappaat. Aktiviteetin vetäjä kertoili että vaatteen valmistaja lupaa 6 tuntia että pysyy hengissä hyisessä vedessä.lisäksi puvussa oli erikois ominaisuus se käänsi kelluvan selälleen eli vaikka olisi tajuton niin ei hukkuisi. Pukeutuminen kelluntapukuun kävi jo omasta reenistä kun melko napakka oli hirmu soija tuli kun pukuun vääntäytyi. 

Hyvin hämmentävää oli kun veteen meni niin ei tarvinnut tehdä juuri mitään niin kellui. Alkuun oltiin aallonmurtajan suojissa se oli hyvä kun tuuli oli melko kova siihen kohtaa se ei vaikuttanut. Vaikkei heti huomannut niin oli siellä vähän jäätäkin oli kyllä hauskaa nousta jäälauttojen päälle ja siitä kellahtaa veteen. Meni aivan reenistä rämpiä jäiden joukossa:) lopuksi mentiin vielä uiskentelemaan jäähileiseen kohtaan hauskalta kuullosti jäiden kolina korvissa kun selällään pötkötteli jäiden seassa. Oli kyllä aivan huikea aktiviteetti voin lämpimästi suositella. Reilun tunnin jälkeen oli kyllä aivan hiestä märkä. Hieman hörppäsi puku kaulan kautta vettä loppu vaiheessa niin alkoi sisältä kastua muutoin oli lämmin koko ajan.

Tiistaina oli kv-opiskelija viimeistä kertaa mukanani kun keskiviikosta alkoi yövuorot. Hyvät arviot tuli kirjailtua ja sivun verran vapaatakin tekstiä. Kyllä meni nopeasti kolme viikkoa opiskelijaa ohjaten todella hyvä harjoittelujakso kun paljon toimenpiteitä jossa opiskelija pääsi olemaan mukana. Lisäksi hyvää harjoitusta ja haastetta itselle kun englanniksi opetti:)

Menneellä viikolla tuli puhelua kevään trans-siperian reissua silmällä pitäen. Matkanjärjestäjä soitteli ja tiedusteli viisumeista. Kerroin että meinaan ensi viikolla alkaa tekemään Kiinan viisumi hakemusta. Mutta sitten tulikin tieto että tämän hetken Corona tilanne on sellainen ettei päästä varmuudella Kiinaan menemään tai siis päästäisiin Pekingiin muttei sieltä pois. Nyt uudistettu matkareitti meneekin niin että jäämme muutamaksi päiväksi Baikal järvelle ja lennämme Mongoliasta takaisin ettemme mene ollenkaan Kiinaan. Varmasti mielenkiintoinen reissu joka tapauksessa tulossa. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

2 viikko englantia

Toinen viikko vierähti kv-opiskelijaa ohjaten. Tuntuu että hetki hetkeltä englannin keskustelu helpottuu ja luonnistuu paremmin. Onhan tämä kolmen viikon jakso itsellekkin todella hyvää oppia kun pääsee opettamaan hoitotyötä vieraalla kielellä. Tästä onkin ollut opiskelijan kanssa paljon puhetta että molemmat hyötyvät:) Mukavasti menneellä viikolla pääsi opiskelija erinäisiin toimenpiteisiin katsomaan toimenpiteitä. Itsekkään en ole esimerkiksi ollut katsomassa kun potilaalle laitetaan sydämen tahdistin. Vielä olisi ensi viikko maanantai ja tiistai opiskelija matkassa kun keskiviikkona sitten aloittelen yövuorot. Keskiviikkona pitää kirjoitella arvioita menneestä jaksosta. Kolme viikkoa on yllättävän lyhyt aika mutta kyllä opiskelijasta huokui heti ensimmäisen vuoron aikana jo aktiivisuutta ja innokkuutta hoitotyötä kohtaan. Erittäin hyviä kysymyksiä on esittänyt pitkin matkaa. Joihinkin en ole heti löytänyt vastausta mutta muutamien kollega konsultaatioiden jälkeen olen vastauksia saanut:)

Ainiin maanantaina oli lääketentin uusinta: tällä kertaa meni gerontologia täysillä pisteillä lävitse. Sitten aloin tekemään muita osioita lävitse mitä oli kaiken kaikkiaan melko monia. Osio osiolta ne menivät läpi vaikka en ottanut stressiä siitä että meneekö läpi vai ei menin sillä miten meni. Onneksi menivät kaikki teoriat lävitse. Mutta sitten päästiin iv-puolen laskuihin. Eli 5 laskua kaikkiien piti mennä lävitse että sai tentin läpi. 4/5 tulos, hieman hatutti kompastuskiveksi tuli suhde-lasku. Eli sain kyllä laskettua lääkeainemäärän mitä piti lisätä mutta mihinkä määrään nestettä niin kusahti kun kyseessä oli 1:20 laskukaava. No ei muuta kuin uusinta kierrokselle huomenna maanantaina. Tällä kertaa vain laskujen osalta:)

Defendossa vai pitäisikö sanoa itsepuolustuksessa oli erittäin hyvät nujuamis reenit. Ensin otettiin lämpöä kevyesti ottelemalla pystyssä sitten siirryttiin kevyesti maahan painimaan. Lopussa otettiin vähän enemmän stressiä päällensä kun laitettiin pleksikypärät päähän sitten vedettiin minuutti pystyssä ottelua josta suoraan mentiin maihin siten että toinen tuli päälle ja sai mykyttää alla olijan piti päästä mahdollisuuksien mukaan pois. Kyllä loppui todella nopeasti voimat kun oli alla mutta pystyi kuitenkin toimimaan. Reenikaveri vain tokaisi reenin päätteeksi että ihan kuin olisi karhun kanssa paininut, kun meillä oli hieman painoeroa:) Kokonaisuudessaan reeni oli silmiä avaava kun huomasi sen että mitenkä huonossa asemassa on jos joutuu maahan, mutta toisaalta myös hyvä reeni siinä mielessä että jos näin pahaan tilanteeseen joutuu niin osaa edes jotain tehdä. Hieman tuo otteleminen ujostutti. Toisaalta eipä ole hirveästi tullut sparrailtua. Kun tietää että toinenkin yrittää mahdollisuuksien mukaan mykyttää ja väistellä luo oman haasteensa. Mutta niinhän se on että sparraamaan oppii sparraamalla. Meillähän olisi joka sunnuntai iltapäivästä sparrit mutta en ole koko vajaan viiden vuoden aikana niissä käynyt kun melkeimpä aina sunnuntait töissä ja jos on vapaa vkl niin on jotain muuta tekemistä:)

Ensi viikolla olisi tarkoitus alkaa väsäämään trans-mongolian juna setin viisumeita. Pieni kuumotus on vain tällä hetkellä riehaantuvan Corona-viruksen suhteen. Se pohdituttaa että onko toukokuussa mikä tilanne. Sitähän kukaan ei tiedä. Ja se että myöntääkö Kiina esim. viisumia Corona tilanteen vuoksi se jää nähtäväksi. Tästä varmasti tuonnempana lisää...

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

KV-opiskelija

Keskiviikkona tuli matkaan kansainvälinen opiskelija Espanjasta. Hyvää ja selkeää englantia puhuva. Onneksi kuitenkin hänelläkin ajoittain sanoja joita joutuu hakemaan:) mutta hauskaa on se että vaikkei heti jotain tiettyä sanaa löydä sanoakseen niin molemmat tietää mitä toinen yrittää kertoa. On kyllä varsin nopea oppimaan ja innokas tekemään töitä. Jo ensimmäisen viikon aikana on ennättänyt vaikka ja mitä mikä tietysti on vain hyvä kun opiskelija on kolme viikkoa osastollamme. On ollut lääkkeen valmistamista ja lääkkeen jakoa mikä meni todella hyvin kun miettii sitä että kaikki informaatio vieraalla kielellä, muutamissa toimenpiteissäkin päässyt käymään. Piti ihan kysyä että mitä siellä oikein tehtiin kun en itse päässyt näkemään:) Ja oli kuullema toimenpidettä tehnyt lääkärikin selittänyt englanniksi mitä hän tekee vaikkei kuullema näyttänyt ihan mukavuusalueellaan olleen kun englantia väänsi:) Yllättävän hyvin omakin englanti taipuu ja todella hyvää harjoitusta on kun joutuu vieraalla kielellä puhumaan ja opettamaan. Toki taustatukea välillä antaa googlen kääntäjä

Töissä oli menneellä viikolla myös leposidekoulutus. Eli vuoteeseen laitettu siteet: jaloille, käsille sekä ylävartalolle. Tilanteita joissa potilas joudutaan lepositeisiin laittamaan on esim. jos potilas on todella aggressiivinen tai vaaraksi itselleen. Käytiin lävitse oikea oppista vuoteeseen "menoa". Heti huomasin sen että itse muutamia kertoja tilanteessa olleena niin potilasta laittanut väärin vuoteelle ns istumisen kautta. Oikeaoppisesti menee niin että potilas otetaan hallintaan käsistä molemmin puolin pitäen talutetaan selkä edellä kohti leposidevuodetta. Kun takamus osuu vuoteen jalkopäähän tulee kaksi hoitajaa jalkoihin ja neljän hoitajan voimin potilas asetetaan vuoteelle. Tarvittaessa kohennetaan asentoa siten että lepositeet asettuvat oikein. Lisäksi kouluttaja näytti miten oikeaoppisesti otetaan jalat haltuun vuoteella: yksi hoitaja menee makaamaan jalkojen päälle reisien kohdalle poikittain ja ottaa vuoteen reunasta kiinni, nyt jos potilas yrittää potkia niin se on huomattavasti hankalampaa. Kävimme myös läpi käsien kiinni pitämistä vuoteella ja sitä miten kädet laitetaan lepositeisiin kahden hoitajan voimin: toimen kontrolloi koko ajan kättä toinen kiinnittää lepositeen. Kaikki tekniikat olivat todella päteviä kaikista tulee olemaan hyötyä seuraavan kerran kun joutuu leposidetilanteeseen. Ehkä suurin huomion aihe melkeimpä kaikilla kollegoilla jotka koulutuksessa oli niin oli "rintaremmin" oikeaomminen kiinnitys. Yleensä nähnyt niin että "rintaremmi" kulkee vatsan kohdalla ja tuntuu jos se nousee liian ylös rinnan korkeudelle niin jopa laskenut sitä ettei mene väärään suuntaan. Mutta tämä onkin aivan väärin, nyt käytiin läpi että "rintaremmi" tulee olla hyvinkin ylhäällä lähtien suoraan kainalosta rinnalle johon kiinnitys näin ollen potilas ei pääse nousemaan sängystä verrattaessa jos kiinnitys on vatsan seudulla niin potilas pääsee nousemaan jopa istumaan. Minua käytettiin koehenkilönä lepositeisiin laittamisessa:) eipä siinä kyllä paljoa ollut tehtävissä kun neljä hoitajaa nappasi kiinni. Hyvin silmiä avaava koulutus oli kun olin lepositeissä kiinni niin koulttaja sanoi että riuhdommas kunnolla niin huomattiin mitenkä napakasti siteet pitää olla ettei niistä pääsä ja huomattiin rintaremmin oikea kiinnityskohta.

Defendossa nujuttiin maassa mutta nyt otettiin hieman enemmän vastusta. Ja loppuun otettiin harjoitetta jossa itse olit maassa selällään kaveri tuli päälle kuristamaan tehtävä oli päästä nopeasti ylös koska "plus ykkönen" takoi koko ajan jalkoihin patjalla kun nujusit toisen kaverin kanssa. Kyllä sen taas huomasi että jos jotuuu maassa puolustautumaan niin on se rankkaa mutta toki hyvä sitäkin harjoitella ettei mene sormisuuhun jos maahan joutuu. Maanantain reenien jälkeen alkoikin vuoden ensimmäinen alkeiskurssi. Mukavan paljon näytti tulleen porukkaa parisen kymmentä oli jos jonkin kokoista ja ikäistä harjoittelijaa mikä vain on hyvä. Toivottavasti mahdollisimman moni jää vielä alkeiskurssin jälkeenkin vääntöihin mukaan:)

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Lääketenttiä

hyötyliikuntaa pihamaalla
Tiistaina sitten oli lääketentti. Tosiaan heti kun koulusta pääsin oli helppo kun tein vapaaehtoisen kurssin koulussa jossa sain lääkeosaamisen teoriaopinnot kasaan. Sitten kun siirryin töihin niin sain suoraan hyväksi luettua teoriat piti vain tehdä näytöt kanyylin laitosta, lihakseen pistosta, verituotteen aloittamisesta sekä tablettilääkkeiden jaosta. Viiden vuoden välein tulee käydä teoria osuudet tenttimässä ja nyt on sen aika:) Tentittävä alue on hyvin laaja joten en ottanut stressiä sen suhteen että en edes yrittänyt tehdä kaikkia osuuksia samaan aikaan kun kuitenkin vuosi aikaa saada tentit tehtyä Toisaalta olen miettinyt että jos nyt maaliskuulle saisi tehtyä niin ei tarvitse sitten koulutuksen kanssa samaan aikaan tehdä. Huivittavaa oli kun ennen tenttiin menoa heitin juttua toisen apulaisosastonhoitajan kanssa niin tokaisin vaan että jännä juttu vaikka mitenkä koittaa ottaa lungisti niin sama tunne kuin aikoinaan koulussa ollessa ennen tenttiä:tuntuu ettei osaa enää mitään hyvä jos omaa nimeä paperiin kirjoittaa:) Kuuluu varmaankin asiaan pieni tutina puntissa vaikkei mikään hirmu tentti kyseessä olekkaan. No sitten alkoi tentti, se tehtiin tietokoneella. Kymmenen kysymystä väittämiä joista piti 8/10 saada jotta sai osion lävitse. Perus lääke juttu+kipu osiot meni läpi mutta geriatria=vanhuspuoli niin molemmissa osioissa yksi liikaa väärin:) eli en tiennyt vanhusten lääkitsemisestä tarpeeksi vaikka päivittäin tämän ryhmän kanssa tulee toimittua. Tekosyitä löytyy aina: aikapaine kun iltavuoro alkamassa, tentin aiheuttama paine jne:) No eipä siinä muuta kuin sovittiin uusi tentti aika parin viikon päähän. Vielä olisi ehkä haasteellisimmat tekemättä nimittäin suonensisäinen lääkeosio ja etenkin osion lääkelaskut. Tietysti päivittäin tulee suonensisäisten lääkkeiden kanssa toimittua ja laskettua perus lääkelaskuja mutta itse tentissä voi olla hyvinkin spesifejä laskuja. Tentissä on viisi laskua eikä niissä saa olla yhtään vääärin. Ei ota liikaa ressiä vaan menee sillä mitä eteen tulee ja ainahan voi tenttiä uudelleen:)
Luna ottaa lungisti
Töissä leppoinen viikko kun hieman rauhallisempaa potilasliikenteen suhteen eli ei kaikki tuvat täynnä potilaita. Ja taas tuli viikolla opittua uutta vaikka valmis hoitaja onkin. Taisin silloin kun koulusta pääsin niin päivityksessä kirjoittaa että nyt ollaan valmistuneita muttei vielä valmiita vaan alkaa oppiminen työnohessa:) On kyllä tullu opittu paljon valmistumisen jälkeen ns hiljaistatietoa kokeneemmilta kollegoilta. Meillä on osastolla telemetri-laite mikä seuraa potilaan sydämen sykettä piirtää seuranta monitorille sydänkäyrää. Perusjutut sieltä osaa jo katsoa mutta esim. tilanne missä laite näyttää että potilaan syke olisi 171 mutta habitus/tuntemusket ok niin sitten kun lääkäri tuli katsomaan telen tuotosta niin sanoi että laite laskee sykkeen väärin ja näytti mistä on kyse eli potilaan syke todellisuudessa 70 tasoa. Lisäksi pääsi viikolla poistamaan nestettä potilaan keuhkosta erityistä katetria pitkin jonka kirurgi oli asentanut. Ja pääsi aloittamaan sytostaatteja potilaalle. Tuli taas varmaan sen kymmenen kertaa katsottua että on kanyyli varmasti suonessa:) Kanyylista tulikin mieleen että nyt tuli ensmmäistä kertaa eteen tilanne että joutui nostamaan kädet ilmaan. Kollegat soitti toiselle osastolle laittamaan huono suoniselle potilaalle suoniyhteyttä. Yleensä olen saanut kaikki suoniyhteydet avattua vaikka olisi haasteellinenkin tapaus. Tällä kertaa 12 kertaa yritin pari onnistunuttakin mutta suoni puhkesi. Ei auttanut muuta kuin sanoa potilaalle että saa hetken hengähtää ja sitten tulee anestesialääkäri laittamaan. Näin potilaan paria päivää myöhemmin ja kysyin miten kanyylin kanssa meni. Sanoi nauraen että ei se anestesialääkärikään ensimmäisellä saanut mutta lopulta sai kuintekin:)