Erilainen viikko

Stand upia

 

Mennyt viikko tosiaan oli hieman erilainen verrattuna tavalliseen työntäyteiseen viikkoon. Alkuviikosta maanantaista keskiviikkoon pääsin perehtymään sairaalamme tiputusyksikköön/hoitokeskukseen. Hoitohuoneessa oli yhteensä kymmenen isoa hoitotuolia joita sai vaakatasoon. Lisäksi oli neljä hoitajaa joiden kesken tulevat/hoidettavat potilaat jaettiin. Kyllä meni päivä todella nopeasti lääkkeitä tiputellessa ja pistäessä. Alkuun perus potilaan jututtamiset voinnista verenpaineen mittailua sekä suoniyhteyden availua kanyloiden. Hieman eroavaisuutta osastolle verrattuna kun laitettiin tiputusletku suoraan kanyyliin kun tottunut laittaa takaiskuventtiiliä mutta mikäs siinä uutta tekniikkaa opetellessa. Kun oli saanut kanyylin kiinni niin piti soittaa apteekkiin että potilas tullut paikalle ja että hänelle tarkoitettua lääkettä sai alkaa tekemään. Sitten hetki odottelua ennen lääkkeen tuloa ja sitten lääke tippumaan. Eroavaisuutta osastolle oli myös se että osastolla potilaat ovat "paikkakartalla" jossa näkyy potilashuone mutta tiputusyksikössä toimittiin ajanvarauskirjalla jossa toki oli merkattu paikka mutta potilaat oli merkattu tuloajan mukaan paikoille. Nopeasti kyllä tämänkin oppi ja oppi etsimään tarvittavia tietoja ajanvarauskirjaltakin:)

cover bändiä

Suurin eroavaisuus tietysti oli potilaiden vaihtuvuus. Kun lääke oli tippunut potilaat kotiutuivat ja tilalle tuli uusi tapaus. Osastolla hoitojaksot voivat olla hyvinkin pitkiä. Lisäksi uutta oli se että hoitajana piti tehdä käynninyhteenvetoa ja laskutusta asioita jotka osastolla sihteerit tekevät mutta kyllä sekin alkoi jo kolmantena päivänä sujua:) Oppi kolmessa päivässäkin tiputuksista todella paljon ja sai itsevarmuutta tekemiseen jotta jatkossa osastollakin pystyy tiputtelemaan. Ehkä suurimpana nostona perehtymispäivistä se että annoin pistoksena solunsalpaajaa. Pistoksen anto kesti 5 minuuttia eli istuin potilaan vieressä ja pikku hiljaa annoin lääkettä:) hyvin meni ja ensi kerralla vieläkin paremmin. Tiputusten lisäksi tuli harjoiteltua esim. sytostaattien tilausta apteekkijärjestelmästä mikä sekään ei ollut mikään vaikea mitä ensin oli luullut.

Tiputusten lisäksi pääsin katsomaan ja avustamaan luuydinnäytteenotossa. Toki osastollakin ollessa muutamassa ollut avustamassa mutta harjoitusta ei saa koskaan liikaa. Ja taas saa lisää itsevarmuutta. Mielenkiintoista oli myös se että nyt kun olin perehtymässä niin näytteenotossa kun on laboratoriohenkilö käsittelemässä näytettä niin hän kertoi todella hyvin että mitä hän tekee ja pääsin näkemään miltä luuydin näyttää. Muistaa kun viimeksi osastolla tullut luuydinnäytteenotto niin eipä siinä ennättänyt muuta kuin avustaa lääkäriä ja jatkaa seuraavaan tehtävään:)

Lisäksi pääsin katsomaan venesektiota. Tästä olin kuullut mutta nyt pääsin käytännössä näkemään mitä toimenpiteessä tehdään. Toimenpidettä tehdään potilaille joilla on veritauti joka aiheuttaa liian "paksun" verenkuvan ja hemoglobiini on todella korkea potilaalla vaarana saada tukoksia. Toimenpiteessä laitetaan isokanyyli isoon suoneen ja kirjaimellisesti lasketaan potilaasta verta ulos:) lääkäri määrittää määrän mikä otetaan pois ja veripussi laitetaan vaa'alle ja lasketaan määräyksen mukainen määrä verta pois.

Kokonaisuudessa todella opettavaiset kolme päivää sain olla tiputusyksikössä. Seuraavaksi sitten vain osasto oloissa tiputtelemaan ja antamaan lääkehoitoa. Mukavaa vaihtelua oli myös perushoitotyölle mutta välillä oli tunne että onkohan kaikkea tehnyt ja mitäs seuraavaksi tekisi kun tottunut siihen osastolla että on sen + 10 potilasta työn alla ja koko ajan teet jotain. Ja tietysti tiputusyksikössä on vain kahta vuoroa aamua 730-1530 ja iltaa 10-1809 niin kun on tottunut epäsäännöllisen säännölliseen kolmivuorotyöhön niin pidemmän päälle pelkät aamuvuorot varmaan alkuun olisivat tuskaa:) Mutta kaikkeenhan tottuu

kohti kattoa ja kerrosta 25

Sitten ensimmäisen koulutuspäivien kimppuun urallani. Niinhän se on että koulutuksilla pidetään ammatillistakasvua yllä. Nyt kun olen ollut valmiina hoitajana parisen vuotta niin pääsin ensikertaa koulutukseen. Aiheena oli hematologia. Kaksi päiväinen koulutus pidettiin Tampereella. Junailu alkoi keskiviikkona viimeisen perehdytyspäivän jälkeen. Täydessä junassa Tikkurilaan josta junanvaihdolla Tampereelle. Täytyy sanoa että junasta noustessa ja asematunnelia kävellessä kohti hotellia oli hyvin epämukava olo kun oli jos jonkin näköistä kulkiaa. Sitä kun asuu maalla eikä näe niin paljoa ihmisiä kerralla niin kulttuurishokki iskee:) hotelli löytyi kohtuu helposti. Torstaina sitten aamupalan jälkeen ilmottautuminen ja opintopäiville. Päivä piti sisällään erinäisiä luentoja: hoitajien, lääkärien ja potilaiden pitämänä. Välissä oli lounastaukoa, kahvitaukoa sekä näyttelyyn tutustumista. Näyttelyssä oli vajaa parisen kymmentä näytteilleasettajaa koskien Hematologiaa. Näyttelystä sai kattavasti tietoa niin lääkkeistä kuin myös potilasohjeistuksesta. Äärimmäisen mukava päivä luennoista sai todella paljon tietoa pitänee vain tehdä vielä yhteenveto niistä ja jakaa töissä kollegoille.

pitkälle baarista näkyi

Ensimmäinen opintopäivä loppui hieman kolmen jälkeen ja iltaohjelma alkoi 19 maissa. Joten päätin lähteä kiipeilemään. Ensimmäistä kertaa tuli googlemapsin ominaisuuttakin käytettyä. Googlailin ja katselin missä päin kiipeilypaikka oli sitten painoin lähellä olevasta bussipysäkin kuvasta joka avasi taulukon kaikista sinne menevistä busseista. Hyppäsin keskustasta ensimmäiseen bussiin joka oli taulukossa. Huvittavaa mutta kun aivan uusi kaupunki niin oli bussissa navigaattori päällä niin näki milloin piti nousta pois ja hyvin osasi. Äärimmäisen mukava kiipeily paikka. Kyseessä boulder paikka eli ilman köyttä tapahtuvaa kiipeilyä eikä korkeus niin paha. Vaikka olihan se:) en edes yrittänyt päästä ihan ylös asti kun alkoi jo päätä huimata. Useampia reittejä tuli testailtua hyvää reeniä. Tietysti haastetta aiheutti se että kaikki oli uutta niin ei päässyt oikeastaan yhtään reittiä ylös asti. Lisäksi hämmentävää oli se mitenkä paljon siellä oli porukkaa varmaan 20-30 ihmistä samaan aikaan kiipeilemässä kun tottunut että ei ole kuin muutama samaan aikaan kiipeämässä, mutta hyvin mahtui:) Tunnin verran tuli kavuttua reittejä ja sitten taas bussilla keskustaan ja takaisin hotellille.

huonetta ja joku vaateräjähdys

Iltaohjelma alkoi syömisellä. Sitten kun oli mahat täynnä ruokaa niin joku ukkeli käveli estradille ja alkoi vaan höpöttelemään mikrofoniin mutta hyvin äkkiä meille selvisi että stand uppiahan siinä on. Hän kuulutti itse itsensä lavalle ja sitten alkoi turista perus juttuja. Oli kyllä hyvää viihdettä ja maha kippurassa sai nauraa:) Stand upin jälkeen oli paikallinen cover bändi joka soitteli hyvin laidasta laitaan niin uutta kuin vanhaakin kappaletta. Siitä siirryttiin bändin jälkeen vielä hotellin baariin iskuskelemaan. Hulppeat oli näkymät kerroksesta 25. Varmasti hieno paikka auringonlaskun tai nousun aikaan. Korkeus näkyi myös juomien hinnoissa:) Todella mukavaa oli istua iltaa ja keskustella hematologisten kollegoiden kanssa Porista tulevien kanssa iskettiin eniten juttua. He ihmettelivät sitä kun kerroin mitenkä laaja alainen meidän sisätautinen osasto on:sydän,keuhko,hematologinen,munuais ja kaikki muukin sisätautinen potilasaineisto samassa paikassa:)

ammetta

yhdeksäs kerros

Perjantai alkoi runsaalla aamupalalla jonka jälkeen taas opintopäivät jatkui. Samalla tyylillä kuin torstain päivä oli luentoa:sairaanhoitajan, lääkärin ja potilaan pitämänä. Väliajat syötiin, kahviteltiin ja kierrettiin näyttelyä:) 

Kokonaisuudessaaan todella antoisat kaksi opintopäivää. Vielä tosiaan pitää tehdä yhteenveto tekemistään muistiinpanoista sekä saadusta materiaalista. Mukavaa oli nähdä kollegoita ympäri Suomea ja keskustella hematologisista asiosita.

hotellihuoneen ikkunasta näkymää kerros 9.

Perjantain opintopäivät loppuivat myös kolmen nurkilla. Juna kotia lähti 18 maissa joten ennätti käydä hyvin salilla. Kätevästi hotellin vieressä olleessa ostoskeskuksessa oli fitness 24 sevenin sali niin pääsin omalla kortilla sisään ja reenailemaan. Kevyt koko ruhon reeni tuli vetästyä.

Tornihotellia

No sitten päästään tulomatkaan joka ei mennyt kuin Strömsöössä. Junan lähtöaika oli Tampereelta 1800. Odoteltiin junaa niin hämmästeltiin kollegoiden kanssa kun ruudulla lähtöajan kohdalla oli ?-merkki:) sitten tuli kuullutus että kaikki junaliikenne helsingin suuntaan poikki kohta uutta tietoa. Ei siinä muuta kuin kotiin viestiä että mikä tilanne. No kello tuli 18 ja mentiin kuitenkin asemalaiturille ja meidän juna tuli kyllä siihen mutta. Odoteltiin heti jos toinenkin. Tietoa tippui pikku hiljaa lisää. Toijalan kohdalla oli juna mennyt rikki mikä kaiken aiheutti. Meillä oli Tikkurilassa vaihtoaikaa 15 minuuttia. No lähdettiin Tampereelta reilu 30 minuuttia myöhässä. Konduktööri sääti koko ajan ja tiedotti tilannetta. Loppupeleissä oltiin 90 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tehtiin ylimääräinen pysähdys Riihimäellä jossa meidät ohjattiin ottamaan paikallisjuna Lahteen. No Riihimäellä odoteltiin 45 minuuttia paikallisjunaa. Siellä konduktöörillä ei tietenkään mitään tietoa meistä. No hän alkoi säätää asiaa. Saatiin tieto että Lahdessa noustaan Imatralle menevään junaan, josta hypätään Kouvolan kohdalla pois josta bussikuljetus kotiin:) Kyllähän kaikki loppupeleissä selvisi ja kotiin päästiin pari tuntia aikataulusta. Sanoin kollegoille että tämä oli pientä verrattuna esim. Intiaan jossa oli junat meidän kohdalla 8 tuntia myöhässä:)

Jotta loppumatka ei olisi mennyt liian tylsäksi ja helpoksi niin... Otin auton parkkihallista ja kun ajoin pätkän niin jäsähti takarengas niin juntturaan ettei päässyt eteen eikä taakse. Jouduin soittamaan op:n vakuutuksen hätänumeroon. Yllättävän nopeasti toimi kun puhelusta 45 minuutin päästä oli apu paikalla. Falckin tieturva ukkeli koputteli vasaralla takarenkaan auki ja pääsin kotiin lopulta:) 

Jäi ainakin mieleen nämä opintopäivät ja varsinkin takaisin paluu:)