Turku reissu

etelään mennessä jokin valoilmiö taivaanrannassa

Alku viikosta vain maanantai tiistai töitä. Nopeasti meni vuorot ja keskiviikkona alkoikin sitten viikon mittanen loma. Alku lomaksi ke-su ajaksi suuntasin eteläsuomeen kohti lapsuuden maisemia. Seuraavassa päiväkirjamerkintöjä näiltä päiviltä kuvien kera tietysti:) Tosiaan tulee blogiakin pidettyä mutta matkoilta tullut kirjailtua ihan vanhanliiton tyyliin kynällä paperille kirjoittaen...

Keskiviikko 20.2.19

Aamu alkoi kotiaskareita tehden: lumen luontia kivijalasta, keittiön pintoja siistien ja astioita koneeseen lastaten. Siinä sitten kello alkoi juosta ja väijyin tiskikoneen valmistumista mutta eipä uhallakaan vaihtunut viimeinen valo jotta olisi saanut katkaistua virrat koneesta. Pakko oli lähteä klo 1040 kohti bussia mikä lähti siis 1120 mutta kun piti vielä kävellä parkkihallilta bussiasemalle. Melko haipakkaa sai tossua nostaa parkkihallilta kun kurvasin auton sisään 11:11 ja bussi lähti 1120. Matkan tekoa ei ainakaan helpottanut äärimmäisen liukas keli mutta ennätin kuitenkin bussiin joka lähti lähes samantein kun istuin alas. Matkustusvälineenä toimi Onnibus täytyy sanoa että melko polvet suussa oloa oli, mutta onneksi oli kohtuu väljää:) Matkan aikana ajatukset harhaili Trans.Siperian/Intian/Italian matkojen, kodin sekä emännän väliä:) Trans-Siperia viime vuonna oli todella lähellä toteutumistaan kyseinen reissu ja onhan tuo sellainen once in the lifetime reissu. Pohdiskelin matkan edetessä myös aikakäsitettä joka lähteiden mukaan tulee menemään ko junareissussa aivan sekaisin. Lisäksi mietinnässä oli miten hyvin asiat on tällä hetkellä on oma talo, emäntä, mukava työ, kissa kaikki mitä tarvitsee ja kokee elämänsä onnelliseksi.

Bussin vaihto oli Kampissa. Helposti onnistui vaihto ja selkeä oli odotusaula. Vaihtoaikaa oli 20 minuuttia niin ennätti hyvin osataa pientä purtavaan seuraavaan bussi matkaan. Määränpäässä rinkka selkään ja kohti hotellia. Oli kyllä todella napakka viileä tuuli kun alkoi kävellä. Emännälle kun soittelin kävellessäni niin ssanoi vaan että se on se meri-ilmasto mikä kylmyyden tekee:)

hotellin ikkunaa

Toista kertaa Omenahotellissa. Tiesin tämän jo viime kerralta mutta kyllähän se hämmensi samalla tavalla: kun ei ole ns. vastaanottotiskiä eikä saa mitään konkreettista avainta. Vaan tuloaamuna sain teksiviestinä numerokoodin joka toimi avaimena oviin. Mukava huone viidennessä kerroksessa rauhallisesti sisäpihalle ikkuna vaikka itse hotelli sijaitseekin aivan keskustassa ja baarikadun vieressä.

hotellihuonetta

Bussimatkan aikana laittelin muutamalle kaverille viestiä illan menoista. Ainakin reenit sovittuna illaksi:) Syömisen jälkeen kävelin pitkin kävelykatua ja katsastelin paikkoja. Näytti itse tori olevan melko myllerryksessä kun puolet oli auki kun tekevät toriparkkia. Kirjaimellisesti nurkan takana verrattaessa hotelliin oli lähin fitness 24 sevenin sali. Siinä varmasti tulee käytyä tämän visiitin aikana:)

Illasta tosiaan pikainen reeni. Sali jossa käytiin aivan tupaten täynnä mutta hyvin mahtu tekemään sen mitä tehtii. Tehtiin pienesti rintaa selkää käsiä. Huomenna jalkoja ja perjantaille yläkertaa uudestaan. Vallan hyvää teki ilta reeni päivän matkustamisen ja istumisen jälkeen. Reenin jälkeen lähi R-kioskista pientä purtavaa.

kirkasta kevätkuvaa

Torstai 21.2.19

Heräilin puolikahdeksan maissa. Yllättävän hyvin nukkui vaikka sänky oli aivan liian pehmeä. Aamu tuimaan ennen aamupalaa menin jo salille heilumaan. Yllättävän paljon oli porukkaa heti aamusta. Tein olkapäitä ja ojentajia, loppuun heiluin vielä crosstrainerissä 15 minuuttia. Hyvin lähti päivä käyntiin kun salille lähti heilumaan heti aamusta tyhjällä vatsalla. Aamu valkeni kuulaassa pilvettömässä säässä. Tuntuu ihan kuin olisi ulkomailla kun asustelee hotellissa, aamupalaa ja muuta syötävää käy eri paikoista hakemassa ja tietysti porukkaa on paljon enemmän verrattuna siihen mitä kotioloissa näkee:)

Kävelin mukavassa aurinko säässä jokivartta pitkin ensin linnalle päin ja sitten takaisin. Nousin teatterin kohdilta Samppalinnan mäelle. Kyllä on sitten viime näkemän paikat muuttuneet:teatteri laajentunut "taaksepäin" eikä "hämisparkkiin" enää päässyt niin kuin viime kerralla eikä teatterin ohi päässyt:) Ylhäältä jokivarsi avautui kuvauksellisesti kauniissa säässä. Istuskelin fiilistelemässä jonkin aikaa penkeillä ennen kuin suuntasin kauppahalliin aterioimaan

jokirantaa

vähän korkeammalta

Kauppahallissa oli hyvin porukkaa puolenpäivän korvilla tietysti lounasaika ihmisillä. Mukavaa oli istuskella ja seurailla ohi menevää ihmisvilinää. Kuten kuvakin alla kertoo jälkiruokaa nautin kahvin ja munkin "sinisessä junassa":hauska paikka istuin paikkana toimii oikeat vanhan junan istuimet ja paikan nimi on sininenvaunu:) 

Lounaan jälkeen pari tuntia tajukankaalla majoituksessa. Alkuillasta suunnattiin kaverin kanssa uudelle salille jossa kumpikaan ei ollut ennen käynyt. Hyvä kun mentiin sisälle niin vastaanottovirkailija kysyy että ollaanko ekaa kertaa. Näytettiin varmaan niin kysymysmerkeiltä kun tultiin sisään.Eroa muihin saleihin josssa käynyt niin pukukaapit toimi kortilla, eli kun omaa korttia näytti kaapille se meni lukkoon. Kortti piti ensin aktivoida tiskillä. Tehtiin napakka jalka jumppa kolme liikettä mutta perille meni ja hyvin:)

Illasta kävin vielä yhden kaverin kanssa pelailemassa tunnin verran pöytäkurlinkia. Todella hauskaa ajanvietettä. Siinä iskettiin juttua pelin tiimellyksessä

junassa kohti ähkyä:)

Perjantai 22.2.19

Aamusta reenailemaan käsiä. Hyvä vajaa tunnin setti tuli tehtyä ja loppuun vielä crossariheiluntaa 15 minuuttia. Eilinen jalkareeni selvästi menny perille kun aamulla nousin vartiovuorelle niin kyllä tuntui. Ylösnousu ei niin tuskaa ollut mutta alastulo sitäkin enemmän kun hieman oli liukasta ja joutui jarruttelemaan ettei mene nenilleen. Kävelin pitkin jokivartta ja kävin turistina napsimassa kuvia kuten alla Tuomikirkko.

Päivällä tuli yksi kavereista hakemaan visiitille heidän uuteen kotiin. Mielenkiinnolla odotti että minkähänlainen talo on. Mukava kokonaisuus yhdessä tasossa kaksi huonetta avokeittiö+oloohuone ja isohko takapiha/terassi, rivitaloasunto siis. Toki asunnon lisäksi oli mukava nähdä kavereita sekä heidän lastaan. Oletin että hän olisi enemmänkin ujostellut mutta tapaaminen oli kaukana siitä, melkomoinen hypypoika oli:) Siinä juotiin kahvia ja iskettiin juttua.Monet kerrat tästä paasannut mutta täytyy taas kerran hämmästellä mitenkä aika juoksee. Tuntuu että vastahan oltiin mopoiässä ja nyt on jo omaa taloa ja jälkikasvua.

Tuli salikaverikin käymään siinä ja jatkettiin matkaa kohti salia. Tällä kertaa vuorossa yläkertaa. Tehtiin muutamat liikkeet selälle sekä rinnalle. olkapäitä kuritettiin pitkällä puudutussarjalla:)

Tuomiokirkko

Illasta suunnattiin kohti siipiravintelia. Toista kertaa ko paikassa yhtä hyvää kuin viimeksikin:) Siitä jatkettiin mahat täynnä kohti pöytäkurlinkia kun se todettiin eilen niin hyväksi. Tunnin verran pelattiin erinäisin jaotuksin. Tunti meni kuin siivillä. Tasaisia pelejä kukaan ei ollut ylivoimainen ja tilanteet vaihtuivat tiuhaan pisteiden osalta. Siitä ilta jatkui erinäisten istumispaikkojen kautta hotellille:) oli illan mittaan sää muuttunut todella pääkallokeliksi. Oli satanut alijäähtynyttä vettä joka oli jäätynyt tien pintaan eli lopputuloksena totaalinen luistinrata. Autot ei kunnolla päässyt etenemään. Mutta ilman vammoja selvisin majoitukseen:)

pöytäkurlinki

Lauantai 23.2.19

Aamu alkoi bussimatkalla kohti kauppakeskus Myllyä. Reitti kulki lapsuuden kotini ohitse. Kyllä oli hieman hämmentävä olo kun ajoi vain ohi siitä. Tuttuja oli maisemat. Tarkoituksena oli löytää Myllystä farkut. Eilen tuli käytyä toisessa kauppakeskuksessa farkkuja katsomassa mutta isoimmat ja "löysimmät" versiot mitä löytyi niin ei kunnolla edes menneet jalkaan. Viime kerrasta muistelin että Myllyssä olisi ollut Gazoksen myyntipiste. Sieltä olen löytänyt todella rennot ja löysät farkut mutta kun niitä on vain yhdet tällä hetkellä:) Eipä ollut enää Gazoksen liikettä. Kiertelin muutamassa muussa paikassa etsien ja löysin kuitenkin ihan mukavat farkut loppujen lopuksi.

Kello alkoi olla puolen päivän tietämissä niin aloin tehdä matkaa takaisin majoitukseen kun aikeissa oli lähteä vielä kiipeilemään. Hyppäsin bussiin kauppakeskukselta ja kohti majoitusta. Pienet reilun puolen tunnin teho päikkärit ennen urheilua:) Katsoin oikean bussin jolla pääsin kiipeilypaikan lähelle. Kiipeilypaikassa oli hyvin porukkaa tietysti lauantaipäivä mutta mahtui mukaan. Yrittelin myös hieman vaikeimpiakin reittejä tällä kertaa. Noin kolme varttia ja oli aivan loppu, ja tuntui kyllä että meni perille reeni...

hohtominigolf

Illasta suuntasin muutaman kaverin kanssa vielä ruokailemaan ja iltaa viettämään. Syömisen jälkeen päätettiin mennä pelaamaan hohtominigolfia. Ensimmäistä kertaa ko paikassa: todella mukavaa ajan vietettä yhteensä 15 eri tasoista reittiä joista golfpalloa piti löydä. Pitänee ensi kerrallakin mennä jos on tekemisen puutetta:)

hiljainen kävelykatu

Kokonaisuudessa todella mukava reissu vaikka emäntä ei päässytkään mukaan. Näki vanhan ajan kavereita, reenaili kaksikin kertaa päivään salia ja kiipeilyä. Onhan se aina irtiotto kun arjen perusaskareista lähtee johonkin aivan muualle.

Tuulilasin vaihto

Maanantaina oli rikkoutuneen tuulilasin vaihto. Ajoin auton korjaamolle ja ukkeli rupes heti miten töihin. Maanantaina oli iltavuoro niin hain auton vasta tiistaina. Näytti tulleen maanantai iltapäivästä jo viesti että auto olisi valmis. Kyllähän se ammattimieheltä käy. Nyt on uusi tuulilasi. Yllättävintä oli se että kun häin auton se oli pesty ulkoa ja siivottu sisältä ja tästä ei veloitettu ylimääräistä:) noo eipä tarvitse valkoisella autolla kuin muutama kerran työmatka ajaa niin on jo likainen.

Töissä vauhtia piti kun olin avustamassa luuydinnäytteenotossa. Olin varannut tarvikkeet kahteen pistokseen mutta loppupeleissä kuudennella lääkäri sai näytteen otettua. Loppui oikeastaan kaikki tarvikkeet kesken:) no siitä sitten sykin hakemaan hyvinkin nopeasti varastosta lisää tarviketta. Hyvä kun kollegat jo kyselivät että onko mikä tilanne ja tarvitsenko apua kun pudotin mennä käytäviä juoksu jalkaa:) noo tekemällä oppii ja tietää ainakin ensi kerralle varata heti jo tarvittavan määrän tarvikkeita ja lisäksi tietää mistä ko tarvikkeita löytyy:) lisäksi menneellä viikolla pitkästä aikaa vastuuvuoro. Mukavahan vuoro oli kun oli muutama paikkakin niin sai uudet potilaat sijoitettua osastolle. 

Ai niin lisäksi perjantaina olin avekki-koulutusinfossa eli toimintatapamalli aggressiivisen potilaan kohtaamisessa eli lähes samaa aihetta mistä tein opintoaikoina opinnäytetyön. Mielenkiinnolla odotan mitä koulutus tuo tullessaan...

Defendoon pääsi kertaalleen pitkästä aikaa. Oli kyllä jälleen kerran mukavaa ja naurun remakkaa täynnä olevat reenit. Keskityttiin nyrkkeilytekniikkaan vain muutama osa-alue mutta silti todella vaikeaa ja meni välillä aivot aivan solmuun:)

Yövuoroa

meidän pikku varas

Nyt tulee hieman lyhyehkö blogin päivitys kun eipä juuri ihmeitä ennättänyt viikon aikana tapahtumaan:) Tosiaan kuten otsakekkin kertoo yövuorot olivat vuorossa pitkästä aikaa. Onneksi oli vain kaksi yötä. Ensimmäinen yö oli työntäyteinen kun oli potilas jota piti pitää silmällä hieman enemmän. Toisaalta pysyi paremmin hereillä kun oli tekemistä. Kokonaisuudessaan rauhalliset vuorot oli. Oli kyllä kotiin tulomatkalla niin nollat taulussa, onneksi pääsi turvallisesti kotiin asti. Seuraavat yövuorot onkin sitten taas hyvän ajan päästä kun seuraavassa listassa joka alkaa huomenissa ei näytä olevan yövuoroja:)

mitäs kuvailet

Viikolla kun oli iltavuoroa sekä yövuoroa ei päässyt defendon pariin mutta salilla kävin pariin otteeseen pyörähtämässä. Tuli kyllä tälle päivälle salia kerrakseen kun emännän kanssa mätettiin talon vierestä lumia pois. Tänä talvena tullut aivan tajuttomasti lunta ja sitä vain lisäsi se että emännän isä kun tiputteli katolta lumet niin kinokset kohosivat. Ja tänään sitten tuli kevään ensimmäiset plussakelit niin alkoi kinokset hälventyä. Kuumotuspäissämme mätettiin kivijalan vierestä enimmät lumet pois. hyvää lämpöä tuli yläkroppaan kun nuoskalunta mätti menemään:) Kyllä se kevät sieltä pikku hiljaa tulee vaikka lumitilanne onkin kaoottinen

Erilainen viikko

Stand upia

 

Mennyt viikko tosiaan oli hieman erilainen verrattuna tavalliseen työntäyteiseen viikkoon. Alkuviikosta maanantaista keskiviikkoon pääsin perehtymään sairaalamme tiputusyksikköön/hoitokeskukseen. Hoitohuoneessa oli yhteensä kymmenen isoa hoitotuolia joita sai vaakatasoon. Lisäksi oli neljä hoitajaa joiden kesken tulevat/hoidettavat potilaat jaettiin. Kyllä meni päivä todella nopeasti lääkkeitä tiputellessa ja pistäessä. Alkuun perus potilaan jututtamiset voinnista verenpaineen mittailua sekä suoniyhteyden availua kanyloiden. Hieman eroavaisuutta osastolle verrattuna kun laitettiin tiputusletku suoraan kanyyliin kun tottunut laittaa takaiskuventtiiliä mutta mikäs siinä uutta tekniikkaa opetellessa. Kun oli saanut kanyylin kiinni niin piti soittaa apteekkiin että potilas tullut paikalle ja että hänelle tarkoitettua lääkettä sai alkaa tekemään. Sitten hetki odottelua ennen lääkkeen tuloa ja sitten lääke tippumaan. Eroavaisuutta osastolle oli myös se että osastolla potilaat ovat "paikkakartalla" jossa näkyy potilashuone mutta tiputusyksikössä toimittiin ajanvarauskirjalla jossa toki oli merkattu paikka mutta potilaat oli merkattu tuloajan mukaan paikoille. Nopeasti kyllä tämänkin oppi ja oppi etsimään tarvittavia tietoja ajanvarauskirjaltakin:)

cover bändiä

Suurin eroavaisuus tietysti oli potilaiden vaihtuvuus. Kun lääke oli tippunut potilaat kotiutuivat ja tilalle tuli uusi tapaus. Osastolla hoitojaksot voivat olla hyvinkin pitkiä. Lisäksi uutta oli se että hoitajana piti tehdä käynninyhteenvetoa ja laskutusta asioita jotka osastolla sihteerit tekevät mutta kyllä sekin alkoi jo kolmantena päivänä sujua:) Oppi kolmessa päivässäkin tiputuksista todella paljon ja sai itsevarmuutta tekemiseen jotta jatkossa osastollakin pystyy tiputtelemaan. Ehkä suurimpana nostona perehtymispäivistä se että annoin pistoksena solunsalpaajaa. Pistoksen anto kesti 5 minuuttia eli istuin potilaan vieressä ja pikku hiljaa annoin lääkettä:) hyvin meni ja ensi kerralla vieläkin paremmin. Tiputusten lisäksi tuli harjoiteltua esim. sytostaattien tilausta apteekkijärjestelmästä mikä sekään ei ollut mikään vaikea mitä ensin oli luullut.

Tiputusten lisäksi pääsin katsomaan ja avustamaan luuydinnäytteenotossa. Toki osastollakin ollessa muutamassa ollut avustamassa mutta harjoitusta ei saa koskaan liikaa. Ja taas saa lisää itsevarmuutta. Mielenkiintoista oli myös se että nyt kun olin perehtymässä niin näytteenotossa kun on laboratoriohenkilö käsittelemässä näytettä niin hän kertoi todella hyvin että mitä hän tekee ja pääsin näkemään miltä luuydin näyttää. Muistaa kun viimeksi osastolla tullut luuydinnäytteenotto niin eipä siinä ennättänyt muuta kuin avustaa lääkäriä ja jatkaa seuraavaan tehtävään:)

Lisäksi pääsin katsomaan venesektiota. Tästä olin kuullut mutta nyt pääsin käytännössä näkemään mitä toimenpiteessä tehdään. Toimenpidettä tehdään potilaille joilla on veritauti joka aiheuttaa liian "paksun" verenkuvan ja hemoglobiini on todella korkea potilaalla vaarana saada tukoksia. Toimenpiteessä laitetaan isokanyyli isoon suoneen ja kirjaimellisesti lasketaan potilaasta verta ulos:) lääkäri määrittää määrän mikä otetaan pois ja veripussi laitetaan vaa'alle ja lasketaan määräyksen mukainen määrä verta pois.

Kokonaisuudessa todella opettavaiset kolme päivää sain olla tiputusyksikössä. Seuraavaksi sitten vain osasto oloissa tiputtelemaan ja antamaan lääkehoitoa. Mukavaa vaihtelua oli myös perushoitotyölle mutta välillä oli tunne että onkohan kaikkea tehnyt ja mitäs seuraavaksi tekisi kun tottunut siihen osastolla että on sen + 10 potilasta työn alla ja koko ajan teet jotain. Ja tietysti tiputusyksikössä on vain kahta vuoroa aamua 730-1530 ja iltaa 10-1809 niin kun on tottunut epäsäännöllisen säännölliseen kolmivuorotyöhön niin pidemmän päälle pelkät aamuvuorot varmaan alkuun olisivat tuskaa:) Mutta kaikkeenhan tottuu

kohti kattoa ja kerrosta 25

Sitten ensimmäisen koulutuspäivien kimppuun urallani. Niinhän se on että koulutuksilla pidetään ammatillistakasvua yllä. Nyt kun olen ollut valmiina hoitajana parisen vuotta niin pääsin ensikertaa koulutukseen. Aiheena oli hematologia. Kaksi päiväinen koulutus pidettiin Tampereella. Junailu alkoi keskiviikkona viimeisen perehdytyspäivän jälkeen. Täydessä junassa Tikkurilaan josta junanvaihdolla Tampereelle. Täytyy sanoa että junasta noustessa ja asematunnelia kävellessä kohti hotellia oli hyvin epämukava olo kun oli jos jonkin näköistä kulkiaa. Sitä kun asuu maalla eikä näe niin paljoa ihmisiä kerralla niin kulttuurishokki iskee:) hotelli löytyi kohtuu helposti. Torstaina sitten aamupalan jälkeen ilmottautuminen ja opintopäiville. Päivä piti sisällään erinäisiä luentoja: hoitajien, lääkärien ja potilaiden pitämänä. Välissä oli lounastaukoa, kahvitaukoa sekä näyttelyyn tutustumista. Näyttelyssä oli vajaa parisen kymmentä näytteilleasettajaa koskien Hematologiaa. Näyttelystä sai kattavasti tietoa niin lääkkeistä kuin myös potilasohjeistuksesta. Äärimmäisen mukava päivä luennoista sai todella paljon tietoa pitänee vain tehdä vielä yhteenveto niistä ja jakaa töissä kollegoille.

pitkälle baarista näkyi

Ensimmäinen opintopäivä loppui hieman kolmen jälkeen ja iltaohjelma alkoi 19 maissa. Joten päätin lähteä kiipeilemään. Ensimmäistä kertaa tuli googlemapsin ominaisuuttakin käytettyä. Googlailin ja katselin missä päin kiipeilypaikka oli sitten painoin lähellä olevasta bussipysäkin kuvasta joka avasi taulukon kaikista sinne menevistä busseista. Hyppäsin keskustasta ensimmäiseen bussiin joka oli taulukossa. Huvittavaa mutta kun aivan uusi kaupunki niin oli bussissa navigaattori päällä niin näki milloin piti nousta pois ja hyvin osasi. Äärimmäisen mukava kiipeily paikka. Kyseessä boulder paikka eli ilman köyttä tapahtuvaa kiipeilyä eikä korkeus niin paha. Vaikka olihan se:) en edes yrittänyt päästä ihan ylös asti kun alkoi jo päätä huimata. Useampia reittejä tuli testailtua hyvää reeniä. Tietysti haastetta aiheutti se että kaikki oli uutta niin ei päässyt oikeastaan yhtään reittiä ylös asti. Lisäksi hämmentävää oli se mitenkä paljon siellä oli porukkaa varmaan 20-30 ihmistä samaan aikaan kiipeilemässä kun tottunut että ei ole kuin muutama samaan aikaan kiipeämässä, mutta hyvin mahtui:) Tunnin verran tuli kavuttua reittejä ja sitten taas bussilla keskustaan ja takaisin hotellille.

huonetta ja joku vaateräjähdys

Iltaohjelma alkoi syömisellä. Sitten kun oli mahat täynnä ruokaa niin joku ukkeli käveli estradille ja alkoi vaan höpöttelemään mikrofoniin mutta hyvin äkkiä meille selvisi että stand uppiahan siinä on. Hän kuulutti itse itsensä lavalle ja sitten alkoi turista perus juttuja. Oli kyllä hyvää viihdettä ja maha kippurassa sai nauraa:) Stand upin jälkeen oli paikallinen cover bändi joka soitteli hyvin laidasta laitaan niin uutta kuin vanhaakin kappaletta. Siitä siirryttiin bändin jälkeen vielä hotellin baariin iskuskelemaan. Hulppeat oli näkymät kerroksesta 25. Varmasti hieno paikka auringonlaskun tai nousun aikaan. Korkeus näkyi myös juomien hinnoissa:) Todella mukavaa oli istua iltaa ja keskustella hematologisten kollegoiden kanssa Porista tulevien kanssa iskettiin eniten juttua. He ihmettelivät sitä kun kerroin mitenkä laaja alainen meidän sisätautinen osasto on:sydän,keuhko,hematologinen,munuais ja kaikki muukin sisätautinen potilasaineisto samassa paikassa:)

ammetta

yhdeksäs kerros

Perjantai alkoi runsaalla aamupalalla jonka jälkeen taas opintopäivät jatkui. Samalla tyylillä kuin torstain päivä oli luentoa:sairaanhoitajan, lääkärin ja potilaan pitämänä. Väliajat syötiin, kahviteltiin ja kierrettiin näyttelyä:) 

Kokonaisuudessaaan todella antoisat kaksi opintopäivää. Vielä tosiaan pitää tehdä yhteenveto tekemistään muistiinpanoista sekä saadusta materiaalista. Mukavaa oli nähdä kollegoita ympäri Suomea ja keskustella hematologisista asiosita.

hotellihuoneen ikkunasta näkymää kerros 9.

Perjantain opintopäivät loppuivat myös kolmen nurkilla. Juna kotia lähti 18 maissa joten ennätti käydä hyvin salilla. Kätevästi hotellin vieressä olleessa ostoskeskuksessa oli fitness 24 sevenin sali niin pääsin omalla kortilla sisään ja reenailemaan. Kevyt koko ruhon reeni tuli vetästyä.

Tornihotellia

No sitten päästään tulomatkaan joka ei mennyt kuin Strömsöössä. Junan lähtöaika oli Tampereelta 1800. Odoteltiin junaa niin hämmästeltiin kollegoiden kanssa kun ruudulla lähtöajan kohdalla oli ?-merkki:) sitten tuli kuullutus että kaikki junaliikenne helsingin suuntaan poikki kohta uutta tietoa. Ei siinä muuta kuin kotiin viestiä että mikä tilanne. No kello tuli 18 ja mentiin kuitenkin asemalaiturille ja meidän juna tuli kyllä siihen mutta. Odoteltiin heti jos toinenkin. Tietoa tippui pikku hiljaa lisää. Toijalan kohdalla oli juna mennyt rikki mikä kaiken aiheutti. Meillä oli Tikkurilassa vaihtoaikaa 15 minuuttia. No lähdettiin Tampereelta reilu 30 minuuttia myöhässä. Konduktööri sääti koko ajan ja tiedotti tilannetta. Loppupeleissä oltiin 90 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tehtiin ylimääräinen pysähdys Riihimäellä jossa meidät ohjattiin ottamaan paikallisjuna Lahteen. No Riihimäellä odoteltiin 45 minuuttia paikallisjunaa. Siellä konduktöörillä ei tietenkään mitään tietoa meistä. No hän alkoi säätää asiaa. Saatiin tieto että Lahdessa noustaan Imatralle menevään junaan, josta hypätään Kouvolan kohdalla pois josta bussikuljetus kotiin:) Kyllähän kaikki loppupeleissä selvisi ja kotiin päästiin pari tuntia aikataulusta. Sanoin kollegoille että tämä oli pientä verrattuna esim. Intiaan jossa oli junat meidän kohdalla 8 tuntia myöhässä:)

Jotta loppumatka ei olisi mennyt liian tylsäksi ja helpoksi niin... Otin auton parkkihallista ja kun ajoin pätkän niin jäsähti takarengas niin juntturaan ettei päässyt eteen eikä taakse. Jouduin soittamaan op:n vakuutuksen hätänumeroon. Yllättävän nopeasti toimi kun puhelusta 45 minuutin päästä oli apu paikalla. Falckin tieturva ukkeli koputteli vasaralla takarenkaan auki ja pääsin kotiin lopulta:) 

Jäi ainakin mieleen nämä opintopäivät ja varsinkin takaisin paluu:)