Uusi vuosi

öö ihan kun tässä ois jotain

Uusi vuosi otettiin vastaan emännän kavereilla. Kyllä oli kuin pikkupoika karkkikaupassa kun pääsi ampuilemaan raketteja:) Olihan niitä kassillinen yhteensä 85 € edestä. Oli keppi rakettia ja ilmapommeja jos jonkin kokoista. Ampuilin raketit kahdessa osassa. Ensimmäisen osan ammuin lähellä taloa mutta lopun ammuin lammen rannasta mikä hieman poisti jännitystä että jos lähteekin huonosti esim keppi raketti. Aatto ilta eteni pelien merkeissä: nyky aika kun on niin tietysti yksi peli oli siten että oli älypuhelimet mukana mutta se olikin varsin mielenkiintoinen ja mukava peli. Tietokilpailu jossa oma älypuhelin toimi pelikapulana. Lisäksi pelailtiin piirustus peliä johon oli liitetty rikkinäinen puhelin periaatteella peli. Eli vihjesana jonka toinen piirtää sitten pari kierrosta niin että kuva ja arvaus jonka jälkeen katsottiin mikä oli alkujaan alkusana ja mitä piirustukset pitivät sisällään:) Lähdettiin puolilta öin katsomaan vielä isompia raketteja mentiin ensin paikkaan X mutta siellä oli sen verran hiljaista niin päätettiin suunnata vielä keskustaan. Nähtiin pari viimeistä isoa paukkua:) no mukavaa oli silti. Illan päätteeksi otettiin vielä yöelämä.

Luna haaveilemassa

vuoden ensimmäiset hieman napakammat pakkaslukemat

Töihin vuoden vaihteen jälkeen samalla sykkeellä mitä viime vuonnakin:) suurimpana nostona mitä viikolta on jäänyt mieleen niin se että pääsen osallistumaan tammi-helmikuun vaihteessa Tampereella pidettäviin hematologisiin opintopäiviin. Siellä aiheena esim. hematologisen sepsis potilaan hoito, tuumorilyysioireyhtymä jne. Eli juurikin niitä aiheita mitä tulee muutoinkin eteen työssä. Todella innolla odotan mitä koulutus tulee pitämäämn sisällään kaksi päiväinen setti tulee olemaan. Lisäksi pääsen samana viikkona hoitokeskukseen/tiputsyksikköön tutustumaan laajemmin sytostaattien tiputukseen. Ja tulipahan menneellä viikolla jo elämäni ensimmäinen sytostaatti annettua potilaallekkin. Voin kertoa että tuli muutamia extra kertoja tarkistettua että kanyyli on varmasti paikoillaan ja kun aloitin itse tiputuksen seurasin potilaan vointia todella tarkasti. Loppujen lopuksi meni hyvin ja toistojen kautta tulee varmuutta.

Projektia vol. kuinka mones:D

Kuvanhan pitäisi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa mutta tässä tapauksessa lienee hyvä että hieman avaa taustaa:) jälleen kerran projektin poikasta. Tiputtelin kasvihuoneen katolta lunta niin oli yksi ruutu mennyt sisälle. Joten ei muuta kuin nikkarointia ja vanhalla hyväksi havaitulla tavalla pikainen korjaus: pienet reijät poralla ja rei'ästä nippusiteellä kiinni. Kyllä muuten pysyy:)

Reenilöistä sen verran että kyykky alkaa syventymään:) En ole koskaan milloinkaan ollut mikään balleriina venyvyyden kanssa, varmaan defendo seuran kankein. Mutta nyt kun on tullut sali kaverin kanssa jo jonkin aikaa kyykkäiltyä niin kerta kerralla menee alemmas. ja se että kun olen pitänyt merkkinä steppilautaa jonka päällä on levypaino niin ensikerralla saa ottaa jo levypainonkin jo pois:) Lisäksi huomasi todella hyvin mitenkä reenikaverin mukana olo tekee tekemisestä parempaa. Kävin menneellä viikolla kertaalleen omin päin niin jälleen kerran ei kulkenut mihinkään mutta kun meni taas kaverin kera niin johan kulki. Siinä on tietysti se että kun kaverin kanssa reenaa niin pakko saada samat toistot mitä toinen: kilpailuvietti:)