Lasi rikki

rikki  se on

Mennäänpä heti otsakkeen kimppuun. Eipä ole moista ennen käynyt nimittäin meni torstaina auton tuulilasi rikki. Ostaessani auton huomasin yhden kiveniskeämän lasissa kävin sitä näyttämässä alan liikkeessä mutta sanoivat että se on korjattu. No nyt torstaina oli todella kylmää mittari näytteli -26 lähdin illasta defendoon. Yht'äkkiä kuului vaan RIKS! ja kuten kuvakin kertoo niin lähes koko tuulilasin mitalta vaakatasossa menee halkeama. Oikealla se menee yhden kiven iskemän lävitse. Pieni kuumostus oli ajaa mutta ei se ainakaan pahemmaksi mennyt. Perjantaina kurvasin lasiliikkeeseen arvioittamaan sitä. Onneksi on kattavat autovakuutukset sekä lasiturva niin ei tarvinnut kuin omavastuuosuus maksaa. Kaveri otti kuvat teki paperit ja laittoi uuden tuulilasin tilaukseen. Sanoi vaan että epätodennäköistä on että lasi tulisi sisälle mutta korkeat lämpötila erot voivat lasia lisää rikkoa. Ja nytkin on reilu parisen kymmentä pakkasta onneksi ensi viikosta luvattu hieman inhimillisempää tyyliin 5 pakkasta. Eilen kun ajelin niin lasi uhkaavasti ritisi muttei ainakaan vielä pitään etenemistä ole tullut. Ensi kuun 11. pv olisi lasin vaihto. 

tammikuu kurittaa

kävelyä lähimaastossa

Töissä oli tiistaina oman vastuualueeni eli turvallisuus mittinki. Aiheena oli painehaavat/haittatapahtumailmoituksen teon haasteet/potilasvahinkokeskuksen esittely. Todella mielenkiintoisia aiheita ja tuli uuttakin oppia. Kyllähän painehaavoja on tullut nähyä mutta tärkeä ihan perustyöhön otettava taito tuli opittua: Jos on epäily painehaavasta niin kun painaa ko. aluetta ja jos punoitus ei vaalene on kyseessä todennäiköisesti painehaava. Pitääpä ottaa ko "työkalu" heti käyttöön ja seuraavan kerran kun tulee punoittavaa aluetta vastaan mahdollisella painehaava-alueella niin ei muuta kun painelemaan ja arvioimaan tilannetta:)

kuvailua

joku metsäilijä:)

Defendossa alkoi uusi peruskurssi. Eroa viime kertaisiin oli se että nyt peruskurssi reenaili samaan aikaan kun "edistyneemmät" mikäs siinä kaksi vetäjää toinen ohjasi uusia toinen vanhoja:) ja toisaalta oli mukava nähdä kuka oli peruskurssille tullut. Maanantaina oli kuusi uutta harrastajaa torstaina viisi. Ja varmaan peruskurssin jälkeen vain muutama. Niin siinä yleensä käy. Eipä ole siitäkään porukasta mikä aloitti samaan aikaan kun itse niin enää kuin 1 aktiivinen kanssadefendooja jäljellä. Viikon reenit äärimmäisen hyviä perus defendoa maanantaina enemmänkin nyrkkeilyn saloja torstaina hieman skenaariota ja plus ykkösen katsomisen harjoittelua.

taidekuvaa:)

Mielenkiinnolla odottaa mitä ensi viikko tuo tullessaan: kolme vuoroa tiputusyksikössä ja kaksi koulutspäivää. Seuraavassa päivityksessä näistä juttua...

Defendoa

"mites päin täällä pitää olla?"

Viime päivityksessä olikin juttua defendon seminaarista. Tällä viikolla pääsi torstaina pienen tauon jälkeen defendon pariin. Vähän laisesti meitä oli neljä + kaksi ohjaajaa verrattuna seminaariin kun oli sali ihan piukassa:) mutta kyllä saatiin hyvät jumpat tehtyä. Perus defendolla mentiin: äärimmäisen hyvä harjoite oli se että olit selin makuulla maassa silmät kiinni vetäjä huutaa hep ja tehtävä oli nousta mahdollisimman nopeasti ylös ennen kuin vastustaja tulee kiinni ja mikäli et ennättänyt nousta niin sitten maassapuolustautuminen jonka jälkeen ylös nousu. Loppuun tietysti pientä skenaarioharjoitetta missä sykekkin nousi sopivasti:) Jälleen kerran ei päässyt ilman naurun remakkaa ja hikeä reeneistä. Ensi viikolla töiden puolesta pääseekin molempina kertoita reenailemaan. Mielenkiinnolla odottelee kun maanantaina alkaa defendon peruskurssi että mitenkä paljon porukkaa tulee paikalle ja kuinka monesta sitten peruskurssin jälkeen tulee kanssa defendoojia:)

takapihaa

Lumiset on maisemat takapihalla. Kyllä sitä on tullutkin mukavasti lunta tänäkin vuonna. Lisäksi on alkanut kuten viimekin vuonna vuoden alkuun napakat -20 asteen pakkaset tietää vaan sitä että tuvan leivin uunta saa lämmittää ahkeraan. Kyllä se pikku hiljaa alkaa valoisempaan taittua kun aamuvuorosta pääsee niin pieni valon häivä vielä on:) Se ei ole kuin hujaus niin alkaa kevät tulla:) 

Töissä työn täyteinen viikko kun vain torstai vapaata. Perus hoitotyötä ollut. Parin viikon päästä pääsisi ihmetttelemään muutamaksi päiväksi tiputusyksikön toimintaa ja tutustumaan pintaa syvemmältä solunsalpaajien ihmeelliseen maailmaan. Samaisella viikolla myös koulutus päivät tulossa. Näistä kummastakin varmasti tuonnempana lisää...

Defendo seminaaria

Perjantaina tuli emännän kanssa jo kuusi vuotta täyteen. Kyllä se aika vaan menee kuin siivillä. Kuudessä vuodessa on ennättänyt vaikka ja mitä mukavaa tapahtua: matkailua, Luna-kissan tulo perheeseen ja isoimpana nostona oman kodin löytyminen ja projektien tekeminen:) Tänä vuona osui vuosipäivä samaiselle päivälle milloin kysyä täräytin painavan kysymyksen. Käytiin vuosipäivän kunniaksi syömässä Amarillossa. Kevyt ähkyhän sieltä tuli.

tiesulku:)

Kirkolta kun tultiin kotia noin 20 maissa niin oli kuvan mukainen hidaste tiellä. Puu oli kaatunut tien poikki aivan kotimme lähellä. No perjantai ehtoo ei auttanut muuta kuin mennä koputtelemaan naapureille että olisiko kellä moottorisahaa lainaan. Ensimmäiseen naapuriin kun menin niin siellä oli vain sähkösaha joten skipattiin tämä. Päätettiin soittaa naapurille kuka auraa meidän pihaa niin onneksi apu löytyi kuitenkin kohtuu läheltä. Vähän aikaa odoteltiin ennen kun naapurit kurvas apuun. Ei siinä kauaa menny ku puulle annettiin vähän sahaa ja nakeltiin puu pöllit tieltä pois:) No hyviä muistoja jää kun seuraavan kerran muistelee vuosipäivää ja muutenkin ei sitä joka päivä puut kaadu päälle. Ja toisaalta maalla asumisen ihanuuksia: koskaan et voi tietää mitä tulee eteen ja apua kysymälllä sitä saa:)

kuulasta taivasta

Sitten otsakkeen kimppuun. Jo viime vuonna oli tietoa että alkuvuodesta tulee olemaan defendo leiri. Loppuvuodesta tuli tietoa että kyseessä tulee olemaan veitsiuhkaseminaari. Todella odottavaisin mielin meni seminaariin. Muutamia kertoja ollaan omissakin reeneissä veitsitekniikoita käyty. Heti alkuun seminaarin vetäjä painotti sitä että veitsiuhkaus ja veitsihyökkäys ovat eri asioita. Uhkauksessa veitsi on valmiudessa ja on se pienen pieni hetki aikaa tehdä oma tekniikka . Mutta hyökkäys on aina hyökkäys eli tässä tapauksessa puukko viuhuu kohti. Seminaarin aiheena veitsiuhka pystyssä sekä maassa. Ensimmäinen 1.5 tuntia väännettiin pystyssä ja jälkimmäinen setti maassa. Alku lämmittelyä otettiin perus defendo tyyliin pystypainilla. Hieman liian innokkaasti aloitti kun tuntui että kunto loppuu jo alkulämmittelyissä:) Kun oltiin saatu kunnon lämmät niin alettiin tekemään tekniikoita. Käytiin kaksi eri variaatiota kuinka uhkaus tulee kirjaimellisesti veitsikurkulla:) Alkuun tietysti hieman tunnustellen tekniikkaa hioten mutta loppua kohden alkoi tekniikka onnistua sekä hieman vauhtia lisättiin. Ensimmäisen setin lopuksi tehtiin todella hyvä harjoite alkuun varmaan noin minuutin verran polven nostoa niin että hieman hengähti sitten silmät kiinni bussipysäkkiasentoon=perus että seisot hartianlevyisessä asennossa. sitten tulee kahdella eri tekniikalla veitsi kurkulle ja pitää toimia. Kun tekniikka tehty loppuun silmät uudelleen kiinni ja odottamaan seuraavaa hyökkääjää:)

Kahden setin välissä oli 1.5 tunnin ruokatauko. Jälkimmäinen osio oli siis matossa. Defendon hienous on sen yksinkertaisuus. Nimittäin maassa oleva tekniikka oli lähes identtinen pystyssä olevaan. tietysti maassa ollessa siihen lisättiin tekniikka kuinka päästiin ylös maasta. Mutta tekniikka  jolla kontrolloitiin hyökkääjän puukkokättä oli täysin sama verrattaessa pystyssä olevaa tekniikkaa. Seminaarin vetäjäkin totesi yksinkertaisuuden olevan äärimmäisen tärkeää. Ja hyvin huomattiin porukalla se että vaikkei käyty koko seminaarin aikana kuin kaksi eri tekniikkaa niin kun alkoi väsy painaa niin alkoi tekniikat murtua. Jos miettii tilannetta jossa olisi vaikka harjoiteltu kymmenen eri tekniikkaa puukon kanssa tekemiseen niin päätöksen teko stressin alla pitenee mitä enemmän on vaihtoehtoja. Kokonaisuudessa oli todella mukava aloitus tulevalle defendo kaudelle. Seminaarin vetäjä vain tokaisi että pitäisi alkaa perusreeneissäkin lisäämään pieni mauste pystypainiin ottamalla puukkoa välillä mukaan. Tottahan se on että tekemällä oppii. Eipä päässyt tälläkään kertaa ilman aivan järkytöntä hikeä ja naurun remakkaa. Ensi viikolla pääsee tortain defendo reeneihin joita odottaa jo melko malttamattomana. mutta hyväähän jaksaa odottaa;)

joku valoilmiö

Tänään sunnuntaina käytiin aamupäivästä emännän kanssa pienellä kävelyllä. Oli kyllä todella upea ilma kuten kuvatkin kertovat.

joku otus kävelly kuvan keskellä:)

mietiskelijä

Uusi vuosi

öö ihan kun tässä ois jotain

Uusi vuosi otettiin vastaan emännän kavereilla. Kyllä oli kuin pikkupoika karkkikaupassa kun pääsi ampuilemaan raketteja:) Olihan niitä kassillinen yhteensä 85 € edestä. Oli keppi rakettia ja ilmapommeja jos jonkin kokoista. Ampuilin raketit kahdessa osassa. Ensimmäisen osan ammuin lähellä taloa mutta lopun ammuin lammen rannasta mikä hieman poisti jännitystä että jos lähteekin huonosti esim keppi raketti. Aatto ilta eteni pelien merkeissä: nyky aika kun on niin tietysti yksi peli oli siten että oli älypuhelimet mukana mutta se olikin varsin mielenkiintoinen ja mukava peli. Tietokilpailu jossa oma älypuhelin toimi pelikapulana. Lisäksi pelailtiin piirustus peliä johon oli liitetty rikkinäinen puhelin periaatteella peli. Eli vihjesana jonka toinen piirtää sitten pari kierrosta niin että kuva ja arvaus jonka jälkeen katsottiin mikä oli alkujaan alkusana ja mitä piirustukset pitivät sisällään:) Lähdettiin puolilta öin katsomaan vielä isompia raketteja mentiin ensin paikkaan X mutta siellä oli sen verran hiljaista niin päätettiin suunnata vielä keskustaan. Nähtiin pari viimeistä isoa paukkua:) no mukavaa oli silti. Illan päätteeksi otettiin vielä yöelämä.

Luna haaveilemassa

vuoden ensimmäiset hieman napakammat pakkaslukemat

Töihin vuoden vaihteen jälkeen samalla sykkeellä mitä viime vuonnakin:) suurimpana nostona mitä viikolta on jäänyt mieleen niin se että pääsen osallistumaan tammi-helmikuun vaihteessa Tampereella pidettäviin hematologisiin opintopäiviin. Siellä aiheena esim. hematologisen sepsis potilaan hoito, tuumorilyysioireyhtymä jne. Eli juurikin niitä aiheita mitä tulee muutoinkin eteen työssä. Todella innolla odotan mitä koulutus tulee pitämäämn sisällään kaksi päiväinen setti tulee olemaan. Lisäksi pääsen samana viikkona hoitokeskukseen/tiputsyksikköön tutustumaan laajemmin sytostaattien tiputukseen. Ja tulipahan menneellä viikolla jo elämäni ensimmäinen sytostaatti annettua potilaallekkin. Voin kertoa että tuli muutamia extra kertoja tarkistettua että kanyyli on varmasti paikoillaan ja kun aloitin itse tiputuksen seurasin potilaan vointia todella tarkasti. Loppujen lopuksi meni hyvin ja toistojen kautta tulee varmuutta.

Projektia vol. kuinka mones:D

Kuvanhan pitäisi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa mutta tässä tapauksessa lienee hyvä että hieman avaa taustaa:) jälleen kerran projektin poikasta. Tiputtelin kasvihuoneen katolta lunta niin oli yksi ruutu mennyt sisälle. Joten ei muuta kuin nikkarointia ja vanhalla hyväksi havaitulla tavalla pikainen korjaus: pienet reijät poralla ja rei'ästä nippusiteellä kiinni. Kyllä muuten pysyy:)

Reenilöistä sen verran että kyykky alkaa syventymään:) En ole koskaan milloinkaan ollut mikään balleriina venyvyyden kanssa, varmaan defendo seuran kankein. Mutta nyt kun on tullut sali kaverin kanssa jo jonkin aikaa kyykkäiltyä niin kerta kerralla menee alemmas. ja se että kun olen pitänyt merkkinä steppilautaa jonka päällä on levypaino niin ensikerralla saa ottaa jo levypainonkin jo pois:) Lisäksi huomasi todella hyvin mitenkä reenikaverin mukana olo tekee tekemisestä parempaa. Kävin menneellä viikolla kertaalleen omin päin niin jälleen kerran ei kulkenut mihinkään mutta kun meni taas kaverin kera niin johan kulki. Siinä on tietysti se että kun kaverin kanssa reenaa niin pakko saada samat toistot mitä toinen: kilpailuvietti:)