sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hyötyliikuntaa

Mukava sää
 Niin se koitti se aika vuodesta kun saa haravoida:)siinä on kyllä hyötyliikunta parhaimmillaan. Ainoa vaan että muistaa vaihtaa aina välillä puolta:) mainiossa säässä kuten kuvatkin kertovat tuli ensimmäinen haravointi kierros tehtyä.ei nimittäin läheskään kaikki lähdet ole tullu alas ajattelin että kun oli hyvä sää niin miksikäs ei tekisi jo ensimmäistä kierrosta. Kyllähän niitä kasoja synty useampia ala ja ylä pihalta. Heti harvoinkin jälkeen ei mitään erikoisempaa tuntunut mutta seuraavana päivänä oli eriskummallisia tuntemuksia selässä.selvästi löysi uusia lihaksia taas kesän jälkeen haravoinnin tuotoksena:)
Työnjohto valvontatehtävissä:)
 Hyötyliikuntaa ohella ennätti käymään kerralleen defendon pyörteissä ja muutamaan otteeseen salilla menneellä viikolla. Maanantain defendossa oli todella hyvät reenit ensin tehtiin tekniikkaa ja lopussa skenaarioharjoitetta jossa yksi hyökkääjä tuli edestä muksien nyrkein ja kohta tuli toinen takaapäin napaten niskalenkin tai kaulakuristuksen josta piti sitten päästä pois. Ei tälläkään kerralla päässyt reeneistä ilman naurun remakkaaja hikeä:)
Salilla sekä yksin että kaverin kanssa heilumista.hieman oli ruuhkan poikasta kun käytiin niin piti hieman varioida tehtäviä tekniikoita.olipa jopa haasteellista tehdä esim pystypunnerrusta käsipainoinja tuen kanssa kun tottunut tekemään vapaalla tangolla. 
Uupunut pentu

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Kansainvälinen opiskelija

pentu ihan reporankana
Tällä viikolla tosiaan oli matkassa mukana KV-opiskelija Sveitsistä. Vaihteeksi oli mukavaa ensinnäkin päästä ohjaamaan opiskelijaa toiseksi vielä englannin kielellä. Kyllä huomasi että kun on muutama kv-opiskelija ollut jo niin paljon rennommin pystyi ohjaamaan. Tietysti kun koneen ääressä oltiin oli google kääntäjä tukena:) Melko häsellys vuorot oli joissa opiskelija oli mukana ja sanoinkin heti ensimmäisenä päivänä ettei kannata olla huolissaan jos tuntuu että on hieman päästään pyörällä. Kun miettii että suomalaisetkin opiskelijat ovat pääsääntöisesti sen 5 viikkoa niin siinäkin ajassa viimeiset vuorot ovat sellaisia joissa pystyy toimimaan jo paremmin kun tullut osaston rutiinit tutuiksi. Mutta täytyy sanoa että näin ensimmäisen viikon ohjanneena niin erittäin aktiivinen opiskelija. Pystyi  tekemään kaiken tehtävän mitä eteen tuli jopa jakamaan lääkkeitä ja meni oikein. Kerroin että se on todella hyvä suoritus mietittäessä sitä että kaikki informaato on vieraalla kielellä. Lisäksi päästiin perjantai illan vastuuvuorossa tekemään läjäpäin suonensisäisiä lääkkeitä. Niidekin teko onnnistui mallikkaasti kuten lääkkeiden anto potilaille. Toki itse olin koko ajan tukena ja turvana sekä kysyin potilaiden nimet. Itse mietin että ehkä viikon paras anti opiskelijalle oli kun perjantaina eräälle potilaalle asennettiin pleuradreeni imulla. Ja niille jotka eivät asiasta tiedä:) niin tilanne oli siis sellainen että potilaalla oli ylimääräistä nestettä keuhkoissa ja kun kirurgi asensi dreenin=ulostuloputken ja siihen laitettiin imupäälle niin ylimäääräinen neste valuu keräysastiaan. Kyllähän tälläinen tilanne on itsellekkin harvinainen mutta onneksi muutamassa dreenin asennuksessa ollut mukana niin suurin piirtein tiesi mitä pitää tehdä. Ja niinhän se on lähes kaikkien asioiden kanssa että mitä enemmän niitä tekee niin sitä helpommaksi ne tulevat:) Ensi  viikon opiskelija onkin toisen kollegan matkassa mutta puheltiin että vaikka opiskelija ei ole kuin kaksi viikkoa osastolla niin muutama rivi kirjoitetaan osastolla olo ajasta ylös.
syksyn väriä
Syksy se vaan etenee ja lehdet putoilee puista. Olipas runollista:) hieman eri fiilis kuin vuosi sitten kun oli täysi remontti päällä. Kohta puoleen pääsee jo pihaakin haravoimaan. siinä sitä sitten on hyötyliikuntaa parhaimillaan. Emännän isä toi tiistaina puita varastoon talvea varten nyt voi lämmitellä huoletta niin leivin uunia kuin saunaakin ei ihan heti pitäisi loppua puut kesken. Lämmitykseen liittyen kävi myös keskiviikkona ensimmäistä kertaa nuohooja. Lepponen kaveri turisi niitå näitä töiden lomassa.
on se elävä tuli vaan niin huikea:)
Eilen käytiin naapurissa paistelemassa nuotiomakkaraa oli muuten erittäin hyvää. Mukava oli touhuta jotta sai tulen aikaiseksi siinä oleilla liekkien loimussa ja turista niitä näitä. Siitä sitten maha täynnä makkaraa niin lähdettin kotiin ja menin latautumaan ennen yövuoroja. Pitänee kyllä itsekkin lähi aikoina iskeä alapihalla oleva grillauspaikka tulille. Kesä kun oli sen verran kuiva ettei olisi uskaltanut. Lisäksi mieleen nousi että voisi tehdä lähitulevaisuudessa rosvopaistiakin. Jos tälläinen projekti tulee niin varmasti kuvien kera juttua.

Matka se vaan lähenee. Nimittäin tasan kuukauden eli neljän viikon päästä ollaan kaverin kanssa saarella. Tästä tuonnempana lisää...

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Syksyä kohti

Kyllä se alkaa vaan syksy sieltä tehdä tuloaan kun värit muuttuu luonnossa ja aamusin alkaa olla jo vilakkaa. Lisäksi pitää  jo iltavuorosta tullessa ajaa pitkillä valoilla:) Toisaalta mukava että säätyyppi vaihtuu ja kohta ollaan talvessa. Iltojen pimetessä ja valoisan ajan vääjäämättä vähentyessä harrastuksilla on erittäin tärkeä eteenpäin vievä ja voimaa antava tehtävä. Jossain päivityksessä varmaan asiaa pohtinutkin mutta niin se vaan on että vaikka mitenkä väsyttää ennen reeneihin menoa niin tullessa on ihan eri ihminen. Harrastusten kautta jaksaa puurtaa myös hoitotyötä enemmän ja ylipäätään jaksaa pitkän pimeän kauden. 

Maanantaina oli pitkästä aikaa tuplareenin paikka. Eli alkuun alle perus salipumppailu ja melkein samoilla lämmöillä defendon pyörteisiin. Defendossa äärimmäisen energisoivat ja naurun sisältämät reenit. Alku puolisko meni enimmäkseen pystyssä painien pienellä twistillä nimittäin pystypainin tiimellyksessä jossain vaiheessa toinen otti etäisyyttä ja kaivoi esille harjoituspuukon. Kyllä se sellainen lisämauste on että stressitasot nousee vaikka harjoitustilanne onkin. Lopuksi väännettiin maassa. Ja jälleen kerran huomasi miten haasteellista on jos joutuu maahan. ei ollut kuin 60 sekuntia "erä" mutta silti aivan romuna. Ja tehtävänä oli vain lyödä siten että olit itse selällään maassa. Tärkeintä oli pitää pää ylhäällä ja heti jos laskit niin päällä ollut kaveri muistutti siitä. Yllättävän hyvin meni defendot vaikka oli salireeni alla. innolla odottelee jo seuraavaa defendo reeniä mikä onkin jo huomenna:) Salilla perus punnertamista tänään tuli heitettyä ilmoille että voitaisiin kyykätä hieman eri tavalla. Eli viisi sarjaa painoja korottaen jokaiseen sarjaan ja toistot laskien 10-8-6 jne. eli pyramidia. Alkuun hirvitti mitä tulee käymään mutta lopputulos oli että suunnitelman mukaisesti ja hieman ylimääräistäkin:) Kertoo vaan sen että kyykkäämään ei opi kuin kyykkäämällä ja tällä hetkellä jalka osasto on se missä on eniten kehitettävää joten kehitystäkin ilman muuta tulee nopeasti.

Töissä ei muuta mainitsemisen arvoista kuin se että olin menneellä viikolla illan vastuuvuorossa niin kollega soitti toiselta osastolta että pääsenkö laittamaan tippaa eli potilaalle piti saada iv-yhteys. Sanoin että eipä tässä mitään niin menin potkurilla toiselle puolelle taloa asentelemaan tippaa ja menihän se sinne. Tästä tulee vaan mieleen se kun muistan opiskeluaikana olleeni osastolla töissä ja sivusta seurasin kun tuli hoitaja ja laittoi tuosta noin vain tippareitin. 
Ainiin töihin liittyen huomenna alkaa englannin puhuminen kun tulee kv-opiskelija. Onneksi on moduulissa ettei heti vastuuvuoroa mutta tulevana perjantaina iltavuoro tulee olemaan vastuuvuoro eli varmasti tulee näkemään vauhdikkaan vuoron opiskelija. Tästä varmasti tuonnempana lisää:)

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Metsäily


pimenevää iltaa
napakka viikko töissä kun ma-la oli töitä ja työputki loppui kahteen yövuoroon. Yövuoroissa oli pitkästä aikaa A-D akselilla eli kaksi moduulia oli vastuullani. Onneksi ei ollut kaikki paikat täynnä jolloin olisi ollut sen 20 potilasta vaan oli muutamia tyhjiäkin paikkoja mikä hieman rauhoitti yleistilannetta. Mutta kyllä sitä sai töitä tehdä kun alkoi muutama potilas voimaan hieman huonommin. Mutta onneksi lääkkeet auttoivat ja loppuvuoro menikin sitten rennommin. Kyllä taas kerran oli niin nollat taulussa aamulla kun antoi raporttia yöstä että huh huh. Toisaalta todella mukavasti katkaisee perus ilta aamu putkia yövuorot ja sitten on taas vapaata kuten nyt on:) Mennellä viikolla sain kuulla että parin viikon päästä tulisi kansainvälinen opiskelija pariksi viikoksi. Mielenkiinnolla odottelee että mitenkä tulee menemään ja miten kieli taas kääntyy. Saapi nähdä tuleeko muutoin syksyn edetessä opiskelija ohjausta. Tästä varmasti tuonnempana sitten lisää
elämäni ensimmäinen sienestysreissu
tänään olin elämäni ensimmäistä kertaa sienessä :D emäntä pyysi mukaan karhunsyötiksi niin miähän lähdin. Yllättävän mukavaa oli tassutella pitkin metsää sieniä katsastaen. Ainoa hieman hidastava seikka oli se että kun en tietenkään tunnistanut näin ensimmäisellä kertaa sieniä niin joutui kyselemään useampaan kertaan. mutta tekemällä oppii parhaiten:) Saalis ei ollut mikään hirvittävän suuri mutta ei tyhjinkään pussein tultu metsäreissulta.
Pentu ei sitä saa syödä. Luna: " en kuule mitään"

pikku hiljaa alkaa viidakko nouta vierashuoneeseen:)

Nämä ei varmaan täyttäisi EU-direktiivien suoruusvaatimuksia. Mutta erittäin hyviä oli
Defendossa oli vallan opettavainen harjoite: karhunsyleily takaata. Eli tilanne meni jota kuinkin näin seisot bussipysäkkiasennossa ja selästä päin tulee hyökkääjä ja nappaa kiinni joko olkapään tai kyynärpään tai kyynärpäänalapuolelta kiinni napakasti ja sitten pitää päästä tilanteesta pois. Ensin tehtiin ihan rauhassa mutta viimeiset vedot oli melko retuutusta. Mikä tietysti on todenmukaisempi tilanne että hyökkääjä tulee vauhdilla päälle eikä vain tarraa hellävaroen kiinni. Koska kun ottaa kunnolla kiinni harjoituksissa niin tositilanteessa on suuremmat mahdollisuudet selvitä eteenpäin. Muutamia kertoja meni ihan painiksi ja päädyttiin maihin. Tämäkin todella tärkeätä huomata ettei kannata vääntää kuin sen verran että pääsee pois koska kun joudut maihin niin tilanne on jo todella huono. Huomenissa pääsee taas defendon pariin.
Salilla kertaalleen ennätti työvuorojen vuoksi käymään. Yllättävän hyvät setit tuli vaikka yksin olikin tekemässä. Oli vaan hyvä draivi päällä. Toivottavasti on ensi kerrallakin:)
jotain perseilyä sieneilyn lomassa
valmistautumista talvea varten.
Jahas se olisi kuutisen viikkoa vielä taitettavanaennen kuin pääsee heittämään rinkan selkään ja trävelleröintien aloitus kohti kaakkois-aasiaa. Tänään tuli skypeteltyä kaverin kanssa kuka lähtee mukaan hieman ohi mennen puhuttiin matkasuunnitelmasta. Hauskaa on se että emäntä kyseli olisiko mahdollista tuoda kameran objektiivia matkalta. Sanoin että kyllähän se onnistuu. Toinhan vaihtoajaltakin. Hauskan tästä tekee se että katselin karttaa niin meinaan nyt tulevana reissuna suunnata kulmille jossa olin 2014 vuoden alussa harjoittelussa. Pitänee varmaan ihan hypätä bussista pois ja ihan vaan fiilistellä niitä kulmia. Katselin jo bussireittiä jolla pääsee kauppakeskukseen josta viime kerran ostin objektiivin. Oletan että tulevallakin reissulla sieltä objektiivi mukaan lähtee. Pitänee ottaa kuva jos toinenkin kun pääsee vaihtoajan kulmille:)

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Rauhallinen viikonloppu

Hiljaisuus
Viikko vierähti rennon letkeesti kun maanantai tiistai töitä keskiviikkona vapaata sitten ilta-aamu ja viikonloppu vapaata. Torstai perjantain vuorot oli vastuuvuoroja. Hyvin muistaa vaikka puolivuotta tai vuosi takaperin kun alkoi ensimmäisiä vastuuvuoroja olemaan ja ennen kun niitä ei vielä ollut niin tuntui että ko vuoro on vaikea ja täytyy tietää todella paljon asioita. Nyt vastuuvuorot ovat mukavaa vaihtelua perus työlle ja pääsee koordinoimaan koko osastoa. Ja niinhän se on että tekemällä oppii ja hoitotyötä ei tehdä koskaan yksin eli aina voi konsultoida kollegaa jos jotain ei tiedä. Eikä kaikkea tarvitse osata tietää.
hienot oli maisemat ja kauas näkyi
Viikonloppu oli tosiaan vapaata ja suunnattiin emännän kotopuoleen. Vallan mukava viikonloppu oli. Perjantaina saunottiin ja uitiin jopa itsekkin menin uimaan:) virkistävän vilpoista. Lauantaina lähdettiin kokoonpanolla miä,emäntä ja emännän veli metsäilemään. Kyllä sitä jo näin reilun viiden vuoden yhteiselon aikana on oppinut että melkeimpä aina kun emännän kotopuolessa ollaan niin metsäilyksi se menee. Ajettiin autolla ensin metsätietä pitkin ja sitten lähdettiin kapuamaan kohti korkeuksia. Oli kyllä melko pöpelikköä. Kiinnostavinta oli kun mentiin porukalla luolaan. Emännän veli katsoi että luolassa olisi geokätkö. Enpä ole ennen luolassa käynytkään. Todella mystinen paikka oviaukosta pääsi sisälle ja siellä mahtui hyvin seisomaan. kävelemään pääsi parisen metriä kokonaisuudessaan varmaan vajaa 10 metriä pitkä käytävä ja korkeutta oli vajaa 5 metriä. Emännän veli löysi geokätkönkin. Pitihän se pitkästä aikaa laittaa kätköön nimikin ylös. Perimätiedon mukaan kyseinen luola on ollut metsästäjien ja pontikakeittäjien käyttämä. Ja on siellä oltu sotaakin paossa. En yhtään ihmettele kun luolan sisäosa oli hyvin suojaisa ja suuaukolla oli kallio siten että pieni kieleke että vaikka sataisi niin pysyisi kuivana. Jännää oli se että ulkona kun oli leppoinen noin +20 keli niin luolan sisällä oli viileää. Oli kyllä kaiken rämpimisen arvoinen keikka luolalla käyminen. Ja oli kyllä hienoja maisemia matkan varrella. Tällä kertaa ei korkeimmalle paikalle löydetty niin jäi ensi kerraksikin jotain rämmittävää:)
luolan suuaukkoa

metsälampea
Rauhallisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas ottaa tulevan viikon työt teon alle. Kylläpä se aika vaan rientää ja syksyn loma sieltä pikku hiljaa tulee koko ajan lähemmäs ja lähemmäs:) tällä hetkellä enää 7 viikkoa aikaa thaimaan trävelleröinteihin. On sitä tässä menneelläkin viikolla tullut lueskeltua niin omaa blogiani vaihdon ajalta kuin myös netistä tietoja mahdollisten reittien suhteen. Hyväähän jaksaa odottaa...