sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Repovesi

rupeaa olemaan jo sen verran lämmintä että kasvihuoneen ikkunakin aukenee

ensimmmäinen kukkahavainto tehty pihalta

kasvi hieman riehaantunut meinaa jo hammokin kimppuun käydä saa kyllä kohta lähteä pihalle molemmat kasvi ja matto:)
Vallan mukava keväinen viikko takana. Töissä perus settiä. Hieman sai pähkäröidä tiistaina kun olin vastuuvuorossa niin tuli vastaan duodopakasetin vaihto ja annoksen alentaminen. Aparaatti siis on laite josta menee potilaalle duodopalääkettä annostelijan kautta. Onnistuttiin vaihtamaan uusi kasetti(sisältää lääkkeen) ja huuhtelemaan letkusto. Letkusto menee vatsanpeitteiden lävitse ohutsuoleen. Mutta sitten tulikin tenkapoo että mitenkä annosta lasketaan yöksi. No ennätettiin konsultoimaan jo neurologian yksikön kolleegoita mutta heillä oli juuri raportin anto kesken ja sanoivat palaavan asiaan kohta. Mutta kun puhelu oli tehty niin päätin vaan painella nappeja:) ja sieltähän se muutaman painalluksen jälkeen oikea kohta sitten löytyi. Eihän tuonkaan ja minkään muunkaan laitteen kanssa ole muuta  kuin se että mitä enemmän niiden kanssa pelailee niin onnistuu:)

Töissä oli torstaina "liikunta/virkitymisiltapv". Sai mennä kävelemään, salille tai mihinkä halusi. Itse laitoin meidän osastolla listaan nimen pakohuoneen kohdalle. Mutta hieman alla päin olin aluksi kun meidän osastolta ei ollut kukaan muu ilmoittautunut pakohuoneeseen. Onneksi pomo tuli viikolla sanomaan että olin laittanut pakohuoneeseen nimeni niin neuron osastolta tulee neljä kolleegaa niin pääsee menemään. Sainkin alku viikosta kolleegalta viestin että on varaillut kadonneet pakohuoneen ja aikataulua. Torstaina sitten aamuvuoron päätteeksi pakohuoneeseen. Meitä oli tosiaan viisi minä ja yksi muu oli ennen ollut pakohuoneessa. Peli meni näin: olemme vuoristossa ja meillä on 60 minuuttia aikaa etsiä koordinaatit jotka annetaan radiopuhelimen välityksellä jotta meidät voidaan tulla hakemaan ennen hirmumyrskyä. Meille annettiin otsalamput,liivit jotka kuvastivat takkeja sekä radiopuhelin. Huoneessa oli alkuun tosiaan hieman hämärää ja otsalamput päässä etsittiin vihjeitä. Alkuun meni hieman aikaa ennen kuin kaikki pääsi peliin mukaan. Mutta hyvin toimi yhteistyö ja ongelmia ratkesi ja pääsimme etenemään. Haasteellisin ja hermoja kysyvin oli tehtävä jossa oli seinä jossa oli pleksilasiin porattu reikiä. Edeltävästä tehtävästä oltiin saatu virkkuukoukkuja. Niiden avulla piti noukkia seinän pohjalla oleva avain ja tuoda ylös asti. Seinän molemmin puolin siis pääsi. Kerran meillä tippui vain mutta sen jälkeen pysyttiin rauhallisina ja saatiin avain nostettua ylös asti. Itse hokasin yhden tehtävän kun saatiin vettä... Niin huomasin lasipurkissa olevan kindermunansisustan. Sanoin että kaadetaan vesi lasipurkkiin niin saadaan kindermunansisus ylös ja niin hän se oli. Loppu peleissä ei päästy ulos ennen myrskyn tuloa. Kysyttiin että oltiinko mitenkä kaukana niin muutama tehtävän päässä. Todella mukavaa oli ja hieman erilainen iltapäivä. Kolleegat jotka eivät olleet ennen pakohuoneessa olivat kyllä todella iloisia kokemuksesta.
Lunan ja veden kohtaaminen

pientä kevät tulvaa puskee. Vesirajanhan pitäisi olla tuon pusikon takana. Mutta on ainakin paloturvallinn makkaranpaisto paikka:)

Etsi Luna Vol.X
Ollaan emännän kanssa sillon tällön puheltu että pitäisi lähteä käymään Repoveden kansallispuistossa kun se on kuinteknin kohtuu lähellä. No eilen lauantaina päätettiin lähteä kun oli mukava kevät sää. Lähdettiin kymmenen tienoilla ja oltiin ennen puolta päivää yhdellä kolmesta lähtöpisteestä. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettin talsimaan. Katseltiin karttaa ja hieman olin suunnitellut mistä menisimme. Päämääränä oli nousta Olhava nimiselle vuorelle. Päätettiin mennä ensin polkuja pitkin ja tulla sitten metsäautotietä takaisin. Se oli hyvä vaihtoehto. Mennessä nähtiin huikeita maisemmia ja tullessa sitten päästiin hyvää vauhtia tulemaan takaisin autolle. Todella rauhallista oli ja luonto oli kaunis. Muutamia muita samoilijoita nähtiin muttein tosiaankaan mitään ruuhkaa. Parkkipaikalla oli kymmenkunta autoa. Olhava vuorelta oli todella upeat maisemat kuten kuvatkin kertoo. Syötiin trangialla tehtyä ruokaa Olhava vuorella ja laskeuduttiin alas. Kolmisen tuntia metsäiltiin. Todella mukavaa oli ja erilaista. Hauska sattuma sattui kun lähdettiin. Alkoi kuulua aivan tajutonta kitinää autosta kun parkkipaikalta lähdettiin. Ajateltin että jee jee kivaa jos auto nyt jättää pöpelikköön. No emäntä soittamaan isälleen ohjeita. Arveltiin että jos kivi on mennyt jarruihin koska loppumatka oli hiekkatietä. Saatiin ohjeet peruuttamiseen joka mahdollisesti irroittaa kiven. Niin tehtiin ja kuului pong kun kivi lähti liikkeelle ja ääni hävisi:)
puron ylitystä

rauhallista maisemaa

veikeitä kiviasetelmia näitä oli polun varressa useita

kukahan tuonkin tuohon on nostanu:)

maisemat meni jopa Neitvuoren ohitse

kauas näkyy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti