Ulkoilu

melkein huipulla

Keskiviikkona oli vallan mukava ehtoo kun käytiin ystävä pariskunnan kanssa ulkoilemassa Neitvuoren hienoissa maisemissa. Oli kyllä kerrakseen tasapainoharjoittelua polvelle kun noustii polkua pitkin näköalapaikalle. Huvittavaa oli että ystäväpariskunnalla oli koira mukana joka veti suurimmalla voimalla polkuja ylös, ihan järkyttävällä vauhdilla. Osin oli hieman liukastakin mutta onneksi ei mitään kaatumisia kenellekkään tullut. Taas kerran hienoista maisemista kuvat. Mukavaa on se että kyseinen paikka on suht lähellä vajaan tunnin ajomatkan päässä niin voi mennä luontoilemaan ihan nopeallakin varoitusajalla:)

pitkälle näkyy

makkaran paistoa

Nyt otettiin ekaa kertaa ihan evästä mukaan. Ollaan kyllä mietitty muutamina kertoina mitä ollaan Neitvuorella käyty että jokin kerta pitää ottaa makkaraa mukaan ja paistella nuotiopaikalla. Ensin tosiaan noustiin jyrkempää osuutta ylös näköalapaikoille josta matkaa jatkettiin laavulle. Todella mukavaa oli ensin tehdä tulet, eikä ollu kaikkea valmiina vaan piti pitkistä puun karahkoista sahalla sahailla sopivan mittasta polttopuuta. Onneksi meillä oli emännän isän tekemiä äärimmäisen hyviä tervassytykkeitä mukana joilla tulen teko kävi vallan vaivattomasti. Siinä sitten istuskeltiin pimenevässä illassa odotellen hiillosta. Oli kyllä täydellinen ajoitus kun hieman tosiaan alko hämärtämään ku päästiin makkaroita paistelemaan. Laavulla oli kolme valmista makkaratikkua mutta mikäs siinä itse menin lähi pusikkoon ja veistelin itselleni hiillosta odotellessa tikun valmiiksi:) makkara oli kyllä todella hyvää. Emännän kanssa mietittiin ettei ole turhan paljon tänä kesänä tullut makkaraa syötyä ei vielä ole tässä vaiheessa makkaraähkyä mutta toisaalta eipä ole tänä kesänä oikein kelejäkään. Siitä sitten mahat täynnä makkaraa jatkettiin matkaa autoille vähän helpompaa reittiä.  

pennun nukutus:)

Kävästiin eilen lauantaina myös tulevassa kodissamme:) tosiaan saadaan avaimet kämppään lokakuun ensimmäinen päivä eli viiden viikon päästä niin kävästiin mittailemassa hieman pinta-aloja. Eihän sitä vieläkään ymmärrä että ollaan talon omistajia:) Nyt kun on mitat paperilla voi alkaa laskeskelemaan tapetti ja maali menekkejä. Tarkoituksena olis pyytää jota kuta hieomaan lattia sitten ite maalattais se. Isoin juttu mitä tullaan tekemään on sisäkaton maalaus, tulevissa päivityksissä varmasti kuvien kera ja tarinaa pienen pintaremontin etenemisestä. Se on sitten lokakuussa keskeytymätön kolmivuoro kun ensin tekee sairaalalla vuoron sitten menee muutamaks hetkeks remppailemaan Mutta toisaalta sitä tekee innoissaan kun itselleen tekee ja omassa kodissa:) 

-

Niin se alkaa kuukausi olemaan takana töissä oloa. Menneellä viikolla tuli hieman akuutimpi tilanne jossa potilaan tila romahti. Joutui ottamaan ihan muutamia juoksuaskelia ja polvi kesti:) Kyllä sitä pystyi toimimaan ihan hyvin omasta mielestä vaikka olikin akuutimpi tilanne. Mielestäni ne ovat sellaisia ettei niitä voi ennakolta opetella muuta kuin teoriassa. Koskaan et voi tietää mitenkä tilanne etenee. Kyllä huomasi mitenkä tärkeätä on kirjata vihkoon mitä suullisia määräyksiä tulee koska vauhtia on ja lääkkeet pitää tuoda mahdollisimman nopeasti muistiinpanot auttaa että muistaa mitä piti tuoda sitten kun pääsee lääkehuoneeseen asti:) Muutamassa elvytystilanteessa ollut mukana niin kyllä tulee niin akuutissa tilanteessa hyvin nopeasti iskee putkinäkö päälle ja tärkeää on myös elvytystilanteessa kirjata mitä on annettu ja milloin on aloitettu. Jopas meni nyt ammatilliseksi hölinäksi:)

miten niin likanen:)

itse tehtyä alusta loppuun asti

Tuli käytyä keskiviikkona vapaa päivällä mökillä nostamassa muutamat kalat:) Hyvä se on harjoitella ennen kun muutetaan uuteen kotiin mikä on järven rannalla niin pystyy kalastamaan ja osaa jotain niille tehdäkkin:) Nyt oli hieman eri paikka viime kertaan verratessa mutta hyvin sieltäkin nousi kalaa. Tällä kertaa toin kalat ihan kotiin asti ja syötäväksi. Nylkeminen onnnistui hyvin kuten viime kerrallakin. Iso tavoite on että osaisi fileoida eihän siinäkään muu ole kuin toistoa toiston perään niin kyllä varmasti onnistuu. Kyllä oli suussa sulavaa ahventa kun pyörittelin ensin kananmunassa sen jälkeen dippasin ruisjauho-suolaseokseen ja paistoin runsaassa voissa pannulla. Tietää mitä ensi keväänä tekee vapaa päivinään jos ei ole tietoa mitä sitä söisi:)  

riippumattoilija

On kyllä saanut lukea äärimmäisen surullisia uutisia Turusta puukotukseen liittyen. Paljon miettiny sitä että millon terrori-isku osuu Suomeen kun kokoajan tuntuu Euroopassa olevan iskuja. Sitten miettii sitä että jonkin verran ite matkustellu mutta onneksi ei ole mitään rinkan varastusta isompaa sattunu. Itse olen pitänyt jotenkin todella epätodennäköisenä että Suomessa sattuisi jotain näin hirvittävää. Mutta tapahtunut ei tietänkään saa lamauttaa vaikka hyvin lähellä tapahtui. Mielestäni joku asiaa kommentoinut sanoi hyvin että nyt on tärkeää ettei vihaan vastata vihalla. Aloin heti miettimään toimenpiteitä kun tapahtuma iltana oli tiedoitustilaisuus Turun poliisiasemalta jossa oli myös sairaalan päivystyksen lääkäri joka kertoi että tilanteesta tehtiin suuronnettomuus-hälytys. Koska itse olen työstänyt osastollemme toimintakorttia SURO-tilanteiden varalle. Mutta tietysti SURO koskettaa enemmänkin juuri päivystystä/teho-osastoa/leikkausosastoa. Tilanteessahan oli tullut nopealla aikavälillä 8 potilasta. Tärkeää on saada tarpeeksi hoitajia vahvuuteen nopeasti.

Maanantaina alkoi sitten defendo mutten itse vielä "uskaltanut" mennä. Totta kai olisi himottanut mutta harjoitan jalkaa vielä ainakin syyskuun ja ensi viikolla pitää soitella vielä viimeistä fysioterapia kertaa jolloin voisi tiedustella niin jalkatreenin ajankohtaa kuin myös milloin voi mennä defendon pariin koska lääkäri sanoi että ei näe estettä palata lajin pariin. Fyssarilta pitää myös kysyä kannanotto polvituen pitoon defendossa. Mietin sitä että toisaalta hyvä se olisi toisaalta sitten tottuuko polvi siihen että on tukea. No turha näitä on vielä jossitella kun ei vielä palaa defendon pariin:)

Unelmat

Heti otsakkeen kimppuun: Unelmat. Niitä saa ja pitää olla. Unelmat ovat mielestäni asioita joiden avulla jaksaa eteenpäin. Elämä on liian lyhyt jossitteluun ja siihen että miettii että ei unelmiaan voi toteuttaa. Kun on unelmia on elämässään päämääriä joihin pyrkii. Meillä on emännän kanssa ollut yhteinen unelma omasta kodista hieman kaupungin ulkopuolelta ja mahdollisesti järven rannalta. No tässä kesän kuluessa oli yksi talo jota aloimme tutkia oikein kunnolla. Ollaan jo hyvän aikaa katseltu mahdollisia ehdokkaita Etuovi.com asuntosivustolta muutamia taloa ollaan ajettu katsomaan omin päin että missä ovat mutta tämä sitten kolahti. Ensimmäisen kerran käytiin ihan oikeassa näytössä juhannusviikolla ja kyllä kolahti! alempana oleva kuva on takaterasiilta ja voin sanoa että koukkuun jäi heti:) No pohdiskeltiin mitä tehdään ja käytiin toistamiseen katsomassa taloa mukana oli myös emännän vanhemmat. Sitten kesää kului ja tilanne meni siihen että saimme rahoituksen kuntoon ja sitten alkoi hinnan vääntäminen. Oltiin jo menetetty toivo kun saatiin vastaus ettei kauppahinnat myyjän ja meidän välillä kohtaa. Mutta sitten tulikin yllättävä soitto välittäjältä että kaupat tulevat!!! Tätä puhelua voi verrata melkeimpä siihen mikä viime kerran vaikutti vahvasti tulevaan elämään kun sain tiedon vakituisesta työsuhteesta. No sovittiin aikaa sitten kaupanteolle joka oli tämän viikon keskiviikkona. Käytiin vielä tiistaina myyjiä tapaamassa tulevassa talossamme. Erittäin mukavia olivat ja kertoivat kaikkea tärkeää taloon liittyvää esim. näyttivät miten leivin uunia lämmitetään ja käytiin ulkonakin asioita lävitse. Yhteensä puolisen toista tuntia hölistiin niitä näitä. Keskiviikkona tosiaan oli sitten kauppahetki. Hämmentävää oli istuimme kaikki samassa tilassa: myyjät, me, välittäjä, pankinasiantuntija ja kauppakirjan tarkistaja. Paperit kiersi pöydässä ja omistajuus vaihtui. Ei sitä vieläkään ymmärrä että ollaan omakotitalon omistajia:) ehkäpä se siinä vaiheessa alkaa selviämään kun pudottelee pöpeliköstä töihin. Tosiaan omistusoikeus on meillä mutta hallintaoikeus eli se millon voidaan muuttaa menee 1.10 asti. Ja aateltiin tehdä pientä pinta remonttia ensin niin varmaan lokakuun lopussa vois olla realistinen aika jolloin sinne muuttaa. Tulevissa päivityksissä varmasti tulossa settiä mitenkä asiat ja remontti etenee. Pitää ottaa ennen ja jälkeen kuvia:)

oman maan hyvyyksiä

Semmonen kauppakassi

"kerrasta koukkuun"

Tuli sitten tällä viikolla kunnolla tehtyä kauppoja kun tuli keskiviikkona ostettua asunto ja torstaina tuli sitten käytyä hommaamassa autokin:) kattelin keskiviikkona netistä vaihtoehtoja ja osui Savonlinnassa oleva auto silmään sanoin isälle että eiköhän lähetä kattomaa/ostamaan kun tietojen perusteella vaikutti oikein ja hyvälle. No torstaina lähettin yhdellä autolla aamutuimaan ajelemaan oltiin vähän yhdeksän jälkeen kohteessa ja mentiin koeajolle. Koeajon aikana tuli jo tunne että tämä se on. No mentiin takas autoliikkeelle ja tehtiin paperit:) se oli nopeaa toimintaa. Mutta mikäs siinä jos tuntuu oikealle. Oikein mukavaa oli pudotella kotiin päin omalla autolla. Ei sitäkään oikein vielä tajua että omistaa autonkin. Ehkä se siinä vaiheessa tulee todelliseksi kun alkaa tippumaan kaiken maailman automaksuja:) Itsellä ei ole ollut milloinkaan motivaation puutetta töihin menon suhteen mutta nyt jos sellaista joskus tulee niin ei tarvii paljoa miettiä että meneekö töihin vai ei kun on taloa ja auto maksussa:)

Innolla odottelee mitä tuleva syksy tuo tullessaan asunnon remontin suhteen. Onhan sitä mukava omaa kotia laittaa. 

Kurasic rock

Niin ne alkaa vuorot pyörimään ja päivät sekä viikot alkaa mennä todella vaudilla eteen päin. Toinen viikko takana töihin paluusta. Todella mukavaa oli palata kun niin hyvä työporukka ja työ on mielenkiintoista. Varmaan jossain blogini historiassa tullu kirjoteltua että vuorot menee niin nopeeta etenkin aamuvuorot ettei paljoa tarvii kattoo kelloa niin on jo vuoro menny:) Alkuun tietysti kevyempää että muutama pv töitä sitten kaks vapaata ja sitten tulee aikoja kun mennään ykkös vapailla mutta kaikki on vain väliaikaista koska seuraavassa listassa taas voi olla paljon paremmin vapaat. Koko viikon tullu oltua puhtaalla sydän puolella perus sydämenvajaatoiminta potilasta jne. Tullu kotiutuksia ja tullu uusiakin potilaita. Kyllä kaikki on sen verran selkärangassa että helposti tilanteet edenny:) Nyt olis ensimmäiset kaksi yövuoroakin alkamassa. Varmaan ensimmäisen kanssa voi olla hieman tekemistä kun aika sateinen ilma ulkona mutta toinen menee sitten jo helpommin. Ainakin tekemistä on kun olisi suuronnettomuuskortin tekoa ja tietysti perus matkusteluiden haaveilua/suunnittelua. Vois sitä alkaa jo pikku hiljaa tutustumaan Zakintoksen karttoihin ja paikkoihin kun se on hyvin nopeesti syyskuun puol väli ja trävelleröinnit alkaa:)

Apulantaa

Juu tulipa käytyä eilen emännän ja emännän muutaman kaverin kanssa eilen Jurasic rokissa mikä kyllä oli Kurassic rock kun oli satanu aijemmin ja alue on nurmikentällä niin oli hyvin kuraista. Onneksi ittellä oli vaelluskengät ni eipä haitannu kurat. Nähtiin vilaus Kaija Koosta, Apulannan koko keikka sitten paloja Steve 'n' Seagulls ja vikana muutamat biisit Bad Religionilta. Täytyy näin toista kertaa Apulantaa nähneenäni todeta että vaikka itse kuuntelee enemmän reggae musiikkia niin kyllä Apulannan keikka upposi:) Mukava ilta oli porukkaa oli todella paljon. Takaraivossa vaan kävi ajatus että onneksi pääsee kotiin nukkumaan kun käveltiin teltta alueen ohitse kun oli kuitenkin jo hieman kylmän puoleista kun lähettiin ni miettii jos ois joutunu johonki kämäsee telttaan hytisemään:)

Luna jo 2 vuotta!

Muutamaan otteeseen käyny salillakin pyörähtämässä töiden ohella. Kyllä huomas hyvin miten töissä käynti syö salilla tekemistä:) kyllä sieltä jotain virtaa löyty mutta ehkä enemmän vaikka ei painot liikkunut nii sai yleisesti virtaa töiden jälkeiseen oleiluun:) Ja kyllähän se niin on että vaikka mitenkä väsyttäis eikä viitsis lähteä urheilemaan niin kunhan vaan vääntäytyy salille niin reenin jälkeen on ihan eri ihminen...