Tarjous

Jebu jee, päivät sen ku menee ja harjoittelu kulkee omalla painollaan. Tasasen lepposesti ollu potilaita. Vielä on 5 viikkoa harjoittelua jäljellä. Tänään puhuttiin ohjaajan kanssa jo loppuarvioitakin. Melko laajasti tavotteita asettelin harjoittelu jaksolle mutta oma näkemys on että hyvässä mallissa ollaan ja varmasti tulee menemään oikein ja hyvin loppuarvio joka on parin viikon päästä:)

Ja sitten otsikon kimppuun;) elikäs tuli melkomoinen tarjous tässä menneellä viikolla. Nimittäin tuli sisätautiosastolta viestiä. Sama osasto jossa olin menneenä kesänä töissä. Tammikuusta alkais pitempi aikainen sijaisuus!!! tarkoittaa sitä että töitä on tarjolla. Tässä taloudellisessa tilanteessa kyseinen tarjous en enemmän ku lotto voitto. Sain kaksi vaihtoehtoa: samantein vuoden soppari tahi sitten muutaman kuukauden setin. No sanoin osastonhoitajalle että mietin asiaa. Eipä siinä menny ku sen pvn iltaan ku kävin tapaamassa ohta. Ja laitoin viestiä illasta että olen valmis ottamaan vuoden soppari tarjouksen vastaan!!! Ens viikolla varmaan tulee lisää viestiä ko sijaisuudesta. Totta kai tulee mieleen myös se että miks en jää suoraan päivystykseen ku nyt on pitkä harjoittelu meneillään ja olis helppo toisaalta jääny ku tule oltua yhteensä kolmisen kuukautta... Noo otin tietysti ensimmäisen tarjouksen vastaan mitä tuli eteen:) ja olen ajatellut asiaa jo pitemmälläkin tähtäimellä vaikkei ole mitään nimiäkään vielä paperissa;) elikäs totta kai sitä ottaa pitempi aikaisen sijaisuuden, ja toisaalta sitten ku on pitemmän ajan samassa paikassa niin pääsee sisälle paremmin. Ja vielä se että kun sitten hakee johonkin muualle töihin niin on hyvä CV:tä näyttää kun on pitempi aikainen sijaisuus. Sitten vielä se ettei koskaan saa sanoa ei, mutta toisaalta kaikkea ei voi saada samalla kertaa:) eli summa summaarum: hyvä että on töitä mutta ei sitä tiedä mistä itsensä löytää sitten isona. Kyllähän se täytyy myöntää että ei tuo akuuttihoitotyökään yhtään hullimpi vaihtoehto ole. Saa nähä vaikka jos itsensä sieltä töissä löytäisi... Mutta vedetäänpä nyt täysillä loppu harkka vaikka onkin jo työpaikka plakkarissa.

Reenit: Defendossa oli todella hyvää settiä. Nimittäin pitkästä aikaa stressi reeniä. Alku vedettii melko tekniikkapainotteisesti mutta viimenen harjoitus oli stressi reeni. Veto kesti kaksi minuuttia, yllättävän pitkä aika! Suorittaja oli keskellä. Sitten oli hyökkääjät: yksi piteli mellakkatyyny johon piti jatkuvasti hyökätä lyönnein ja potkuin. Sitten lisäksi muutama kaveri tuli omia aikojaan ottamaan karhunsyleilyä, takaapäin tai edestäpäin kuristusta ja niskalenkki kuristusta. Ja vedot tehtiin pimeässä salissa!!! se ettei nähnyt kunnolla loi omanlaisen haasteen tekemiselle. Mutta huomasi taas sen miten tärkeä on pitää hyökkääjään ihokontakti, sen avulla kun tietää missä vastustaja menee niin voi toimia lähes ilman näköä. Hyvin meni setti vaikka alkoi olla melko väsy ja hapottaa. Tärkeää oli pitää pää kylmänä vaikka koko ajan joku hyökkäsi vastaan.
Salilla menny kuukauden päivät Arnoldin kultaista kuusikkoa pienin muutoksin: alkaa näin kuukauden jälkee havaita tuloksien tuloa:) oon ajatellu vetäväni joulun loppuu samalla setillä ja sitten vuoden alusta vielä vähä aikaa samaa mutta muutan tuolloin voima painotteiseksi elikäs ku ny mennään 10 toistoa 3-4 sarjaa per lihas niin sitten ois suhde tuttu ja turvallinen 5x5:)

-

Harjoittelu menee aivan tajutonta vauhtia eteenpäin:) samaa hölinää mitä viime päivityksessäki toin esille:koko ajan alkaa vaan tulee itsevarmemmaks ottaessaa potilaita vastaan. Tuli perjantaina päästyä ensimmäistä kertaa ominpäin laittamaan ilman ohjaajaa tippaa potilaalle. Mielestäni se osoittaa jotain siitä et on menny harjoittelu oikein ja hyvin:) noo vielä on aikaa harjoittelussa pyöriä ja harjoitella taitoja. Perjantaina tuli myös otettua ihan ominpäin potilaita vastaan. Pitää pitää vaan mieles se et vaikka meniskin hyvin niin en ole laskuissa työvuorossa.

Perjantaina oli emännän synttärit. Mukava ilta oli ku istuttiin meillä ja syötii kakkua. Seuraan liitty emännän pari kaveriakin. Hupaisaa oli ku eka pelattii kierros Aliasta. Sitte päätettii pelata Aliaksen säännöillä ja alettii piirtää sanoja aikaa vastaan. Huvittavaa oli se et ties omassa päässään mitä halus tuoda esille mut arvaajat ei tietenkää ajattele samalla tavalla:) lähettii vielä illasta käymään yössä. Kokonaisuudessaan oli vallan mainio ilta.

Tultii vielä loppu viikonlopuks käymää emännä kotopuolessa. Todella upeat ilmat syksyn värit luonnossa ja aurinko paistoi todella upeasti. Tämän voimalla jaksaa painaa ensi viikon harjoittelussa

Lepponen viikko

Tosiaan lepponen viikko kokonaisuudessaan oli. Perus settiä kentällä: mittauksia ja kanyylin laittamisia. Pikku hiljaa alkaa jo oppimaan tekniikkaa kuinka saa kanyylin paikoilleen jopa yksinkin:) kun sitten isona niitä laittelee ei ole enää ohjaaja joka antaa infuusio letkuston suoraan käteen tahi jopa laittaa paikoilleen ja aloittaa infuusion tiputtamisen. Tänään sunnuntaina sain tehdä kaikki omin päin: ottaa potilaan vastaan, tehdä tulo selvityksen: sisältää potilaan haastattamisen - tulosyy, esitiedot, perussairaudet jne, vitaalien mittauksen eli verenpaine,lämpö,happisaturaatio ja sydänfilmin ottaminen, laboratorio kokeiden tilaus. Lääkärin määräyten toteuttaminen. Ja loppu peleissä potilaan jatkohoitopaikkaan siirtämisen jonka organisoin ohjaajalleni koska olin ottamassa jo seuraavaa potilasta vastaan:) Tottahan toki ohjaaja oli koko ajan käden ulottuvilla jos jotain olisi ollut kysyttävää niin olisin voinut häntä konsultoida, mutta kaiken kaikkiaan molemmat tapaukset jotka minulle tulivat menivät mielestäni alusta loppuun hyvin. Alkaa näin kun harjoittelu alkaa olemaan puolessa välissä niin löytymään jo tatsia siihen kuinka toimitaan esimerkiksi sisätauti puolella kun tulee potilas. Alkaa myös hahmottumaan mitä tutkimuksia pitää esim ottaa rintakipuisesta potilaasta. Ja tämähän oli tai on yksi tavoitteistani että alkaa hahmottamaan potilaan hoitopolkua. Vielä petrattavaa on siinä kun alkaa potilaita tulemaan ovista ja ikkunoista niin mistä alkaa purkamaan tilannetta eli priorisointia mutta onneksi on vielä 7 viikkoa jäljellä harjoittelua:)

Pakko seuraavaksi puida meidän opinnäytetyötämme!!! nimittäin tällä viikolla saimme iloisen viestin ohjaajaltamme. Kuten viime päivityksessä kertoilin saimme äidinkielenopettajalta raportistamme arvosanaksi 4. Englannin opettajalta ei tullut kuin korjausehdotukset jotka korjasimme saman tien alta pois. Ja viimeisenä vaiheena oli sitten plagioinnin tarkistukseen. Rajana oli että valmiissa työssä saa olla enintään 10 % plagiointia niin meidän työssämme oli 9% :) läpi meni mitä tietysti on tärkeintä. Seuraavaksi projekti etenee siten että 2.11 saamme mennä tekemään kypsyysnäytteen jossa on kysymyksiä opinnäytetyöhön liittyen ja esitys 3.11 joka on muutaman päivän aikaisemmin mitä aiemmin olimme puhuneet opettajan kanssa mutta sillä ole niin väliä tärkeintä on että saamme esitettyä opinnäytetyömme ajallaan ja saamme pisteet opintorekisteriin ajoissa.

ei muuta ku kovaa tykitystä loppuun asti niin voi juhlia jouluna valmistujaisia:)

Projektit etenee

Kuukauden päivät ollu harjottelua päivystyksessä. Mielenkiintoisia tapauksia tullut eteen ja oppia on tullut rutkasti. Varmaan joka päivityksessä tuonu esille mutta onneksi tämä viimeinen harjoittelujakso on pitkä:) Pari kuukautta vielä aikaa harjoitella. Ensinnäkin kanylointi on sellainen että välillä onnistuu ensimmäisellä yrittämällä ja joskus ei sitten millään mene. Ensi viikosta lähtien pitää alkaa pitämään mielessä priorisointi tavoitetta mielessä. Koska päivystys jos joku on paikka jossa pitää osata priorisoida mikä menee minkin edelle. Ja osata käsitellä isojakin potilas määriä. Onhan sitä tullut harjoiteltua esim. osastolla olo aikoina kun kiersi moduulin kaikki potilaat ja oli vastuussa niistä. Nyt on vain se ero että tilanteet muuttuvat pikaiseen. Varmasti tulen harjaantumaan tässäkin taidossa vielä jäljellä olevan ajan myötä. Tällä viikolla oli pari yövuoroa. Rennon letkeesti meni yöt. Oli kyl vikana yönä niin nollat taulus ku aamu mittauksia teki et meinas nukkuu pystyy ku otti sydänfilmiä yheltä potilaalta. Sitten tuli harjoiteltua myös punasolujen tiputusta ja tarkistamista. Kokonaisuudessaan opettavainen viikko taasen ollut.

Otsikkoa jos käy läpi niin... Se kertoo siitä että opinnäytetyömme senkun etenee niin kuin pitääkin tässä vaiheessa:) Nimittäin lähetimme sen äidinkielen/kieliasun tarkistukseen. Saimme työmme melko nopeasti tarkastettuna takaisin. Positiivinen yllätyshän sieltä tuli kun opettajan kommentit olivat että korjausten mitä hän oli työhön laittanut niin niiden jälkeen raportti äidinkielenopettajan mielestä 4 luokkaa. Eli ei yhtään huono alku arviolle. Seuraavaksi lähtee englannin kielen tiivistelmä tarkastukseen. Sitten onkin työn lähettäminen plagioinnin tarkistukseen. Ja kohta saamme jo esitellä työmme ja tulee opintopisteet rekisteriin. Kun kaikki on hoidettu ajoissa kuntoon ennen 27.11 niin voi varmuudella sanoa että saa sitten jouluksi tutkintotodistuksen:) mutta eipä vielä mennä asioiden edelle;)

Defendossa oli erittäin opettavainen reeni nimittäin pitkästä aikaa stressitreeni. Laitoimme päähämme pleksikypärät jotka menee melkein samantein huuruun joten menee näköaisti ja sitten hengitys alkaa vaikeutua kun kypärää pitää pidempään. Teimme harjoitteen jossa piti ensin hyökätä mellakkatyynyä vastaan nyrkein ja potkuin sitten jossain vaiheessa kaveri tulee ja alkaa pystypainimaan. Tavoitteena oli päästä hyökkääjän selkäpuolelle mahdollisimman nopeasti jonka jälkeen jatkaa hyökkäystä tyynynpitäjää vasten. Yllättävän hyvin piti päänsä kylmänä vaikka alkoi loppu metreillä hapottamaan. Huomasi jälleen kuinka tärkeää on tietää missä hyökkääjän kädet menevät lähikamppailussa. Pystyy toimimaan ja puolustamaan itseään vaikkei näkisi jos on vastustajan kädet kontrollissa/tieto siitä missä ne menevät:) Innolla odottelee jo ensi viikon reenejä.
Salilla tuli pari kertaa pyörähdettyä. Tänään sunnuntaina huomasin uuden laitteen tullen salille. Pystyprässi jaloille. Aivan huikea uudistus salille. Vanhastaan oli vaakamallinen jalkaprässi mutta tässä uudessa sai jalat kyllä hyvää kyytiä;)

Lauantaina oli todella mukava aamupäivä. Käytiin emännän ehdotuksesta metsäilemässä tässä lähellä. Otettiin auto alle ja suunnaksi Neitvuori. Kohteeseen meni metsäpolku jota kävelimme ylös puolisen tuntia. Matkalla oli miellyttävä laavupaikkakin. Mukana ei tällä kertaa ollut kuin vettä mutta en pidä yhtään huonona vaihtoehtona että joku kiva pv menis uudelleen sinne ja ottais vaik makkaraa mukaan. No niin sitten laavulta matka jatkui kohti näköala paikkaa. Ei sitä osannu mitenkään oottaa millaiset näkymät sieltä aukeni. Sää oli mitä parhain kävelyretkellemme kuten kuvista näkyy. Näkyvyys oli hyvä ja aurinko paistoi. Tuli kyllä todella hyviä kuvia otettua.

-

joku metsäilijä

postikortti ainesta?

kauas näkymät

Panoraamaa