Lumbago

 Nopeesti meni taas vikko koulua:) Perus juttuja syventävien teorioiden tiimoilta. Tehohoidon teorioissa melko haasteellistakin oppituntia ku puhuttii kaiken maailman pulmonaaripaineista ja kiilapaineista. Ei kyl tunnil oikee tuntunu jäävä mielee tai ei oikeestaa ees avautunu koko paineviidakko. Ehkäpä se tässä vielä aukenee joku pv niin ku esim EKG:n tulkintakin. Yksi asia oli mukava opetella nimittäin sähköinen rytminsiirto. Siitä tunnista sain eniten irti koska olen lähihoitaja aikoina ollut harjoittelujaksolla potilaan mukana koko cardioversio prosessin ajan. Kertaus on opintojen äiti. Mutta aina oppii jotain uutta: nykyään on olemassa pieniä aparaatteja jossa on peukalon paikat. Kun potilas kotioloissa tuntee tykyttelyä voi hän laittaa peukalot paikoilleen ja niin kone tulkitsee mahdollisen rytmihäiriön ja lopuksi tulkinnan voi lähettää hoitavaan yksikköön napin painalluksella. Kyllä lääketiede kehittyy nopealla syklillä. Mielenkiintonen oli myös tunti jolla käytii myrkytyspotilaan ensihoitoa. Saatiin luokan kanssa maistella miltä lääkehiili maistui. Pullo täytettiin merkkii asti vedellä sitte ravistettii voimakkaasti. Tottahan toki sitä piti maistella:) maistu samalta ku lääkehiilitabletit ja värjäs suun hyvin mustaks:)

Sitten vähän ikävämpään asiaan mistä otsikko kertoo: lumbago - noidannuoli. Perjantaina menin normaalisti kouluun. Meillä oli simulaatiota jolloin tulee olla hoitajavaatteet niskassa. Menin normaaliin tapaan vessaan vaihtaa vaatteita. Olin saanu jo omat housut pois ja laittamassa hoitaja housuja jalkaan. Vasenta jalkaa nostaessa kuulu alaselästä naps ja kova kipuilu alkoi. Ensin olin et mikäs siinä koht menee ohi. Mut ku ei mennykkää... Yritin kumartua mutta ei päässy mihenkää yritin mennä pöntölle itsuu mut kipu oli todella kova. Ainoa asento oli seisaalleen seinistä kiinni pitäen mite pysty olee. Aloin miettii vaihtoehtoja eikä ollu muuta vaihtoehtoa ku pyytää luokkakavereilta apua. Laitoin hätä viestin luokkamme whatsup keskusteluun: oon vessassa isku kova lumbago voitteko tulla auttaa. No sitte alkoki kuulua askelia oven takaa. Kaverit tuli ja huomas tilanteen vakavuuden nopeesti. Opettajatki pyydettii paikalle. Paikalle tuotii simulaatiohuoneesta vuode johon siirryin parin kaverin tukemana. Siirron aikana alaselänkipu oli niin raastava että oli pakko huutaa. Ainoa asento jossa oli hyvä ni oikealla kyljellä. Siitä sitte luokkaan oottelee lanssin tuloa. Piti laittaa emännälle viestiä et päivystys oottelee. Lanssi tuli melko nopeasti ja matka kohti päivystystä alko. Kipuilua oli koko ajan ja jokainen pienikin töyssy tuntu siltä et joku ois puukottanu selkää. No pääsin jotain 9 maita sisää ja annettii burana/panadol miksi suunkautta mut eihä se mitää auttanu. Lääkäri tuli katsastamaan hieman ennen puolta päivää ja sitten sain lihaspistokset reitee. Lähihoitaja opiskelija tykitti aineet jalkaa ja hyvinhä se meni. Vastaavasairaanhoitaja heitti huulta ja sanos et miähän voin laittaa toisen ku oon itekki alalle opiskeleva mut siinä vaihees ja niissä kivuissa ei kyl mitää jakoa:) No lääkkeet auttovat sen verra et pysty olee selällää tähän asti pysty olee vaan oikeal kyljel. Aattelin sitten 16 tienoilla koittaa istumisasentoa mutta se oli todellinen virhe. pääsin hivuttautumaan istumis asentoon mutta sitten alkoi todella todella kovat kivut alaselässä. Kivut olivat niin kovat että oli pakko huutaa lähes suoraa huutoa. Sain sitte lisää kipulääkettä joka alko vaikuttelee puolisen tunnin päästä. Ensin olin päivystyksen käytävällä ku katottii mitenkä lääkkeet:kipu+relaksantti alkaa toimia mut ku tilanne vaan tuntu pahenevan ni miut siirrettiin päivystysosastolle. Siellä sitten kirurgi tutki ja sanos et yöks joudun jäämään ne antaa kovat lääkkeet ja huomenna eli lauantaina katsotaan tilanne uudestaan et mennäänkö kuville asti. Mutta kirurgin ensitutkimuksien ja omanki mielen mielestä kipuilu oli lihas peräistä. No sitten päivystysosastolle. Tullessa yritin siirtyä toiselle vuoteelle omin voimin. Pääsin jo lähes istuma asentoon mutta taas alkoi todella kovat kivut eli ei mihenkää. No siinä sitte taas jonki aikaa oikeal kyljellä pötköttelyä. Sain illalla vielä samanlaiset setit mitä päivällä eli kipu+lihasrelaksanttia. Emäntäki tuli viel illal käymää ja tuomaan laturia/vaatteita. Yö meni kivuttomasti ja lauantaina aamulla sain vielä kertaalleen kipu+lihasrelaksantti pistokset. Lauantai aamuna pääsin jo istuma asentoon ja kävelemään joka tuntui todella kummalliselta yhden makaamispvn jälkeen. Aamusta tuli heti 8 maissa jo sama kirurgi kuka tutki illalla ni katsomaan tilanteen. Sanoi ettei kuvaamiselle oo tarvetta sillä liikkuminen sujuu. Määräs kunno lääkkeet kotia ja muutaman pvn sairaslomaa. 

Vaikka tilanne ei ollu mikään kovin mukava kovista kivuista johtuen niin otin sen opetuksen kannalta:) monia asioita tuli mieleen mitä olisin mahdollisesti tehnyt toisin jos olisin itse toiminut samaisissa tilanteissa. Toisaalta hyvähän se potilaana sängyn pohjalta on huudella:)

Nyt tosiaan keskiviikkoon asti sairaslomaa ja lääkkeillä kivut mahdollisimman vähäisiksi. Heti huomisesta alan selvittämään fysioterapiaa kun sain 10 kerran käynnin vastaanotolle. Ja niinhän se on että paras lääke selkäkipuihin on liike. Nyt ei varmaankaan tuu pariin viikkoon käytyä salilla tai defendossa sillä annan selänparantua kunnolla ja käyn fysioterapiassa ettei mene pahemmin rikki. Mielenkiintoista tilanteessa oli se et napsahdus tuli pelkästään vasemman jalan nostamisesta 90 asteen kulmaan. Meinaan kysyä fysioterapeutilta mitä voisi olla tekijät miksi näin kävi. Muutamia kertoja on kyllä alaselkä vihoitellut muistan hyvin kun siivoilin jokin aika sitten niin luuttuamis vaiheessa pieni kiertoliike niin kova kipu alaselkään mutta se meni onneksi ohi levolla ja kylmägeelillä. Lisäksi mietin sairaalasta tulon jälkeen sitä kuinka paljon sain kipulääkkeitä eikä heti edes auttanut eli melko pahasti menny jumiin lihakset. Mutta onneksi nykypäivänä on pätevät lääkkeet. Karuinta tilanteessa on se että varmasti osa syy siihen miksi näin kävi on kehonhuollon laiminlyönti :/ treenaan kovaa salilla ja defendossa enkä ole tyhmyyttäni venytellyt oikeastaan milloinkaan paitsi lähiaikoina mutta selvästi liian vähä. Näköjään pitää tulla näin raju tilanne ennen ku sitä oikeesti havahtuu et kehonhuolto on todella tärkeää. Ja miettii sitäkin että kun valmistun sairaanhoitajaksi niin työ tulee sisältämään jonkin verran selkää rasittavia työtehtäviä....

No ei voi muuta ku ottaa itteensä niskast kii ja mennä fysioterapeutin puheille ja alkaa oikeasti venyttelemään ettei vastaavanlaisia tilanteita jatkossa enää tule. Seuraava päivitys tulee varmasti sisältämään juttuja fysioterapeutin käynniltä ja muutoinkin selän tilanteesta hölinää:)

Eiköhän näillä kivut saada kurii;)