Talviloma

majapaikka?

Mennyt viikko ollut tosiaan talvilomaa. Tai oikeastaan ma-ke oli lomapäiviä ja sain säädettyä vielä to-pe vapaapäiviksi niin ihan mukava irtiotto töihin kun viime perjantaina jäi vapaille ja vasta eilen lauantaina takaisin töihin. Voisi sanoa että melkeimpä kevätloma koska lumesta ei tietoakaan ja todella keväisen aurinkoiset kelit olleet:)

kyllä täydellinen:)

tullut viikon sisään muutamaan otteeseen käytyä metsäilemässä:) varsin mukavaa aktiviteettia rapsehtia metsässä. Tietysti piti myös testailla uutta riippumattotarviketta:alushuopaa. Muutamia kertoja riippumatossa nukkuneena huomannnut ihan lämpimilläkin keleillä että selkä ottaa kylmää hyvin herkästi. Toki itse pidän riippumatossa oloa mukavampana vaihtoehtona että olisi maassa pelken makuualustan turvin. Tuli tässä hommattua sitten pienen selvittelyn jälkeen DD hammockin underblanket. Kyseinen tuote saanut paljon kehuja. Oma riippumatto ei ole DD hammock sarjaan kuuluva vaan joku Motonetin halpis mutta siitä huolimatta aluspeite sopi hyvin paikalleen pienen säädön jälkeen:) Aluspeitto on käytännössä makuupussin puolikas joka viritellään riippumaton "alle" suojamaan altapäin tulevalta tuulelta ja kylmältä. Ohjeistuksissa luvataan jopa -5 asteeseen pärjäävän enkä yhtään moista ihmettele kun muutamia kertoja tuotetta testaillut niin ihan hikeä puskenut pelkän aluspeiton kera. Toki kun siihen vielä iskee untuvamakuupussin niin kyllä tarkenee pienessä pakkasessakin:)

pienesti haukkas maaha

Rantatielle pääsy aamusta meni ihan ongelmitta. Pieni epäilys käväisi mielessä kun alkoi päivän mittaan ilma lämmetä että mitenköhän kävisi. Ja huonosti kävi:) nyt ollut sen verran leuto talvi ettei ole tienpohja missään vaiheessa kunnolla päässyt jäätymään/routaa siihen tulemaan niin iltapäivästä lähtiessä niin tie oli niin pehmyt ettei päässyt eteen eikä taaksepäin. Vaikka mitenkä rauhallisesti yritti lähteä pyörät suti tyhjää ja auto kaivautui syvemmälle:) tilanne meni niin pahaksi että piti soittaa naapurin isäntä traktorilla avustamaan pinteestä pois. Onneksi siinä ei kauaa mennyt kun naapuri kurvasi traktorilla apuun ja saatiin auto kiskottua mudasta pois. Huvittavaa oli se että naapuri veti noin puoleen väliin rantatieta ja sanoi että eiköhän tuo tuosta tule jo omillaan. Otettiin vetoköysi pois ja hän lähti jo poispäin. Kun aloin ajaa varovaisesti eteenpäin niin ei pitkään mennyt kun jäin uudelleen kiinni:) huidoin naapuria tulemaan uudelleen apuun ja nyt veti sitten rantatien kokonaan loppuun asti:)

juu ei se lähteny mihenkää

Käytiin perjantaina emännän kanssa tässä meidän lähellä olevalla luontokohteella nimeltään Enkelinpesäkivi. Muutamia kertoja paikasta lueskellut ja pohtinut että voisi siellä käydä. Reilu 10 kilometriä oli matkaa. Piti ihan googlen karttaa käyttää apuna navigaattorilla että löydettiin perille. Matka tuntui yllättävän pitkälle. Alkoi tulla kylttejä kohti pöpelikköä "enkelinpesäkivi" päätettiin jatkaa vielä matkaa kun navigaattori näytti vielä muutamia satoja metrejä. Paikka johon navigaattori näytti oli kyllä parkkipaikka muttei löydetty minkäänlaista opastetta kohteeseen. Päätettiin ottaa hieman taaksepäin ja jätettiin auto tien poskeen ensimmäisen kyltin kohdille. Hyvin merkittyä polkua noustiin ylös sitten alas ja sitten vielä kerran ylös ennen kuin tultiin mielenkiintoisen siirtolohkaseen viereen. Hyvin suojaisa paikka kiven juuressa. Kiven murikan vieressä oli myös autiotupa. Käytiin katsastamassa sisältäkin. Ei ollut kyllä mainitsemisen arvoinen sisältä: ei mitenkään luokseen kutsuva jotenkin rähjäinen. Sisällä oli kamiina mikä oli melko rämä kyllä siellä näytti puuta joku polttaneen. Nappailtiin kuvia ja lähdettiin sitten kävelemään takaisin autolle. Tulomatka tuntui menevän paljon nopeammin:)

mystistä enkelinpesäkiveä

polttopuuta

Näinä korona aikoina kun liikunnan suhteen pitää hieman käyttää mielikuvitusta niin metsäily/metsähommat mukavaa touhua. Kuvahan ei paljoa kerro mutta tuli keräiltyä polttopuita hyvä aika ensin karsin vesurilla keräilin pienempiin kasoihin joista kokosin sitten yhteen. Lisäksi tuli karsittua rannan tuntumassa kuusikkoa pään korkeudelta. Kuva sitä ei kerro mutta kylläpäs muuttui maisema hyvällä tavalla kun pyyhkäisi pois alimmat oksat kuusista. Ihan kuin uusi alue olisi tullut:)

pikku kasvojen kohotus:)

Synttärit vol.2

kohti korkeuksia nousemassa

Menneellä viikolla töissä suurinosa kahvipöytä ja muistakin keskusteluista pyörinyt enemmän tai vähemmän tällä hetkellä maailmassa riehuvan Coronaviruksen ympärillä. Kyllähän se näin on että vuosi 2020 tullaan muistamaan tästä ikävästä kaikkeen vaikuttaneesta viruksesta. Rutkasti huumoria on jutuissa ollut mukana toki kun vakavasta asiasta on kyse niin ilman huumoria ei hoitotyötä mitenkään jaksa tehdä. Mitään tarkempia tietoja en tietenkään voi tässä blogissa tuoda esille mutta sen verran voin avata että sairaalalla on varauduttu suurella volyymilla pahimpaan skenaarioon. Lähiviikot näyttävät kuinka käy. Omalla kohdalla ei välttämättä heti tule kutsua eturintamaan hoitamaan coronapotilaita koska olen puhtaalla puolella hematologian potilaita hoitamassa. Mutta tuleva näyttää kuinka tässä käy. Ei auta kuin mennä päivä kerrallaan. Toki ensi viikolla on lomaa alkuviikko niin en ajatelllut miettiä työasioita yhtään vaan keskittyä kaikkeen muuhun jotta sitten loman jälkeen jaksaa taas painaa töissä:)

upeat maisemat kannatti nousta

Ilmat ovat olleet mainioita tällä viikolla useampaan otteeseen ollaan emännän kanssa käyty ulkoilemassa ja aurinkoa ihmettelemässä:) Vallan mukavaa kun pitkä aika pimeyttä takana niin alkaa valoakin tulvia ja kevät edetä. Aamuvuoroonkin kun meni viikolla niin aurinko jo mukavasti paisteli.

Lauantaina käytiin Neitvuoren upeissa maisemissa kävelemässä ja kuvailemassa. Kyllä ne maisemat ovat aina yhtä kauniit. Kirkkaalla säällä näkyvyys oli todella hyvä.

kirkasta ilmaa

Coronan vuoksi rajoitteet ovat edenneet viime viikosta aikalailla. Koulut on laitettu sulkuun ja oppilaat kotiopetukseen. Lisää paikkoja laitettu kiinni ja aukiolevienkin paikkojen aukioloja supistettu. Toistaiseksi on kuntosali ainakin ollut auki. Tuli viikolla kertaalleen käytyä oli kyllä hiljaista. Kävin perjantaina kolmen jälkeen. Paikalla oli pari muuta kuntoilijaa. Oli kyllä niin tukkosita tekemistä että ihan hirvitti. Tuntui että jo pelkkä tanko painoi liikaa:) toki tästä on vain taas kerran suunta ylöspäin. Coronan vuoksi on laitettu defendo reenitkin tauolle koko syksyn ajaksi. Pitänee viritellä autotalliin nyrkkeilysäkki niin voi muistella mitenkä ne lyönnit menikään:)

Tosiaan eilen lauantaina vietettiin synttärizembaloita toiseen kertaan kun tuli emännän kavereita juhlistamaan merkkipäivääni. Alun perin meillä oli suunnitelma mennä pakohuonetta pelaamaan siitä syömään ja sitten vielä keilaamaan mutta kun corona. Kaikki suunnitelmat uusiksi mutta näin jälkikäteen pitää sanoa että jopa mukavampi setti tuli tehtyä:) Alkuun otettiin suuntimaa kotimme lähellä olevalle laavulle. Keksin että voitaisiin mennä sinne paistelemaan makkaraa,juomaan nokipannukahvia ja sitten vielä tekemään hodareita lisukkein. Lähdettiin hieman viiden jälkeen. Laavulle käveli kymmenisen minuuttia. Tavarat purkuun ja nuotiota tekemään. Mukava oli rapsehtia ja väsätä nuotiota. Siinä sitten lisäiltiin puita että saataisiin kunnon hiillos. Keittelin heti kärkeen myös kahvia. Veden kahviin nappasin vieressä vellovasta koskesta. Akuuttiin nälkään vedettiin makkarat mutta itse "pääruoka" hodarit oli seuraavaksi. Laavulta löytyi hyvät ritilät joihin saatiin aseteltua nakit ja hodarisämpylät. Siitä sitten kukin sai kokoilla omanlaisen setin:sämpylä+nakki+sinappi-ketsuppi-majoneesi+kurkkusalaatti+sipulirouhe. Täytyy näin jälkikäteen todeta että nuotiohodarit onnistui todella hyvin. Näytti muillekkin hyvin maistuvan. Kyllähän sitä nytkin tuli syötyä ulkona:)

Päästyämme kotiin takaisin niin syötiin kakkua ja alettiin pelailla pakohuonepeliä, jonka vieraat toivat mukanaan. Se oli samankaltainen mitä pelailtiin uutenavuotena mutta tällä kertaa oli koodinpurkuaparaatti: siinä oli neljä kohtaa mihin sai laitettua avaimia, ja aparaatti antoi merkin oliko annetut avaimet oikein vai väärin. Lisäksi tässä pelissä aparaatissa meni koko ajan aika alaspäin alkaen 60:00 eli tunti aikaa. Kun siinä mitä pelattiin uutenavuotena ei ollut aikaa ja pelattiinkin sitä sen 2.5 tuntia yhtä putkeen niin oli aivot aivan juntturassa:) Lisäksi tässä pelissä tuli tasasin väliajoin vinkkejä eteenpäin pääsyä varten. Peli teemana oli vankilasta pako. Peli eteni siten että saatiin pikku hiljaa vihjeitä ja päästiin seuraavaan huoneeseen. Huone oli piirretty isolle paperille ja täynnä vihjeitä. Verrattuna siihen mitä pelattiin uutenavuotena niin "huone" oli paljon isompi joten siitä näki paremmin vihjeitä. Lopussa peli alkoi mennä niin nopeasti eteenpäin että toiseksi viimeinen vihje saatiin jo selvitettyä omin päin ennen kuin saatiin se kääntää näkyviin:) Loppujen lopuksi päästiin vankilasta pakoon ja aikaakin jäi vielä reilu 10 minuuttia jäljelle:) kyllähän siinä piti vähän tuulettaakkin. Todella mukava peli ja uudelleen pelattava. Kun uutenavuotena oleva pakopeli niin sen pystyi pelaamaan vain kertaalleen. Kyllähän pakohuonepelikin onnistui vaikkei konkreettisesti pakohuoneeseen mentykkään:)

Vielä illan päätteeksi pelailtiin pleikkarilla ensin piirustuspeliä jossa kaikki ovat mukana omilla puhelimillaan. Annetaan aihe ja se pitää piirtää tietyssä ajassa sitten kuvat lävähtävät yksikerrallaan televisioon ja piti arvata mitä kukin esittää. Oli kyllä naurussa pitelemistä jälleen kerran. Viimeiseksi pelailtiin vielä visailu+piirustus peliä. Mielestäni mukava peli kun kaikki voivat osallistua samaan aikaan.

Kokonaisuudessa todella onnistunut ilta mukavaa oli ja hyviä muistoja. Kaverit sanoivat sitä että varmasti tulee muitamaan kun vietettiin 30 v. synttäreitä kun oli corona mutta syötiin silti ulkona sekä pelattiin pakohuonetta:)

haaveilua parrasta:)

Suunnitelmat jäihin

Menneellä viikolla kerta heitolla kaikki suunnitelmat tosiaan jäihin. Maailmalla vellova Corona virus kaiken takana. Trans-Siperia junareissu: hieman aloin jo miettimään että mitenköhän reissun kanssa käy kun ei alkanut kuulumaan mitään viisumien suhteen. No maanantaina juuri ennen kuin menin iltavuoroon tuli soitto matkanjärjestäjältä että suurin osa kanssamatkailijoista ovat peruttaneet tulevan matkan Corona viruksen vuoksi. Sain pari päivää aikaa miettiä mitä teen matkatoimisto toki voi räätälöidä matkan mutta siinä ei ole matkanjohtajaa mukana. Loppu tulemana itsekkin peruin matkan :( täytyy sanoa että kyllähän se alkuun harmitti isosti kun taas meni junareissu jäihin ja nyt oli jo todella lähellä onnistumista. Kyselin että järjestetäänkö matkaa ensivuonna niin kyllä samoihin aikoihin. Eli sitten uusi yritys:) Toki nyt jälkikäteen mietittynä niin jopa parempi ettei nyt onnistunut koska suunnitellusta reissusta jäi Gobin autiomaan läpi meno pois. Ja uskon että mikäli ensi vuonna matkan saa tehtyä se on vieläkin parempi. 

Tuntuu että menneellä viikolla Corona tilanne mennyt aivan järisyttäviin mittasuhteisiin. Useammat maat Euroopassa laittaneet rajat kiinni, porukka hamstraa kaupassa ruokaa ja vessapaperia:) Suomessakin rajoitukset etenevät kaikki tapahtumat joissa + 500 ihmistä niin ei saa järjestää. Uimahallit,kirjastot kiinni. Hämmentävää oli perjantaina katsoa Posse ohjelmaa televisiosta kyseessä siis live lähetys jossa yleensä on yleisöä mutta nyt täysin tyhjä katsomo. Skenaarioissa on myös että kouluja kiinni ja tietysti mikäli mahdollista niin ihmisten pitäisi tehdä mahdollisimman paljon etätöitä. Omalla kohdalla ei oikein etätyön mahdollisuus ole mahdollista:)

Hieman ajattelin että mitenköhän käy ensi viikolla alkavan koulutuksen suhteen. Niin perjantaina tuli siihenkin vastaus kun koulutuskoordinaattori laittoi viestiä että kevään koulutus perutaan maalis-, huhti, toukokuulta. Mutta ei hätää koulutus kuitenkin järjestetään siten että aloitus aika on syyskuulla ja jatkuu maaliskuulle asti.

synttärikakkua

Tänään sunnuntaina on syntymäpäiväni ja 30 tuli täyteen!!! Kyllä menny nopeasti aika. Pidettiin eilen lauantaina juhlallisuuksia kun tänään iltavuoroa. Pyydettiin molempien vanhemmat ja emännän veli käymään. Syömispuolena oli yön yli hautunutta kasleria=nyhtölihaa kermapottua, foccatsia leipää, salaattia ja tietysti kuvassakin näkyvää kakkua. Lahjoina tuli powerbank mikä oli ajatuksena trans-siperiaan ottaa mutta hyvä kapistus se muutoinkin on jos metsäilee, sitten tuli kylpylälahjakorttia, Iiro Seppäsen elämänkertaa, mielenkiintoinen taideteos:itse en edes muista mutta vuonna 2000 tehny jonkun piirustusksen ja nyt 2020 äiti siihen hieman lisäillyt juttuja ja kehystänyt sen:) lisäksi tuli panssarivaunulla ajokokemus!!! intti aikana ei tullut panssarivaunua edes nähtyä niin nyt pääsee ihan itse ajamaan. Aivan huikeeta:) Lisäksi äiti oli tehnyt muunnelman "olen kolmekymppinen" biisistä siten että oli lisäillyt minuun liittyviä juttuja sinne. Lisäksi sain kuva kollaasin vanhemmiltani jossa oli koottu kuvia kolmen kymmenen vuoden ajalta. Todella mukava lahja.

Erilaista aktiviteettiä

Eipä tämän lähemmäs rinteitä oikein pääse:)

Totta tosiaan nyt viikonloppuna hieman erilaista aktiviteettiä kun vuorossa oli kaverien kanssa suunniteltu laskettelu reissu Tahkolle.

Ennakkoluuloja rikkomassa:valkosipulietenaa

Perjantaina aamuvuoron jälkeen tuli lähdettyä. Pääsin hyvissä ajoissa liikkeelle kun klo 1515 olin jo menossa. Yllättävän pitkästi matka otti. Pidin Leppävirralla pienen tauon. Tuntui loppua kohde että tiet vaan kapenee ja opasteet ajattaa miten sattuu:) kyllä perille löysin hieman piti Google mapsiä käyttää. Majoitus aivan rinteiden vieressä kuten kuvakin kertoo.

Kaunis pakkasaamu

Perjantaina kaverit oli varaillu pöytää illaksi. Tuli ihan yllätettyä itsensä kun otin valkosipuli etanoita alkupalaksi. En ole koskaan milloinkaan ennen etanoita maistanut ja ennakkoluulot karisivat oli todella hyvää ja valkosipulista:) vedettiin ihan pitkän kaavan mukaan alku-,pää- ja jälkiruoka. Mentiin siitä vielä majoitukseen ennen illan keikkaa:teflon Brothers. Kaverit päätti ottaa vähän zetaa ennen keikkaa arvasin kyllä heti miten siinä käy:eipä päässyt kuin yksi kaveri mukaan keikalle muut jäivät nukkumaan:) loppuunmyyty keikka oli ja vaikka artisti enemmänkin soittaa räppiä niin kyllähän se laulatti:) lauantai aamuna kaverit jotka jäi nukkumaan harmitteli kun eivät päässeet mukaan todettiin että oletettiin että heillä olisi ollut herätys

Ensimmäinen mäen lasku 15 vuoden jälkeen:)

Lauantaina aamusta hienossa aurinkosäässä varailemaan lasketteluvermeitä. Viimeksi laskettelu varmaan 15 vuotta sitte:) ensin piti täyttää tabletilla esitiedot pituus paino ja taitotaso. Sitten monoja ja kypärää sovittelemaan. Lopuksi sukset ja sauvat. Alkuun kyllä pieni kuumotus laskemisesta polven vuoksi ja siitä että jos kaatuu. Menin lasten mäkeen muutaman kerran alkuun että sai tuntumaa suksiin. Yllättävän nopeasti oppi suksia kääntämään jopa molempiin suuntiin kun viime kerralla 15 vuotta sitte tuntu ettei saanu käännettyä ku vasemmalle:) no siinä kun oli muutamat laskut alla niin päätin nousta hieman korkeampaa mäkeä mutta jäin tarkoituksella puolessa välissä pois. Tuntui että joka laskun jälkeen sai varmuutta lisää varusteisiin. Kyllä sitä tuli päivän aikana laskettua useampi mäki hieman jyrkempikin:)

Pitkälle näkyi

Mäen huipulta oli kyllä todella hienot maisemat ja näki kauas auringonlaskiessa maisema muuttui entistä kauniimmaksi

Auringonlaskun puolelta ei tullut kuvaa otettua mutta hienot oli maisemat tälläkin puolella

Eilen jo viimeisen kerran kun nousi hissillä ylös niin reidet tutisivat ja pohkeet huusivat:) vaikka luulisi ettei siinä muuta kun laskee vaan niin kyllä se ottaa jalkoihin eritavalla mitä normaalit treenit. Hyvä vaan että tulee erilaistakin rasitusta. Eikä polvi vihoitellut yhtään mitä alussa hieman jännitin. Tänään jalat aivan kuin olisi jäänyt jyrän alle:) tietää ainakin että on mennyt perille toki jos kerran 15 vuoteen laskee niin tietää lopputuloksen:) kokonaisuudessaan vallan mainio viikonloppu:näki pitkästä aikaa kavereita ja pääsi laskettelemaan alku jännityksestä huolimatta

Talviaktiviteettiä

Isolla kirkolla käyntiä ja reenejä

lenkkimaisemia

Menneellä viikolla vain keskiviikko vapaa päivä. Tuli tuolloin tosiaan käytyä isolla kirkolla Helsingissä. Piti viedä kevään junareissun viisumeita matkanjärjestäjälle. Olisin toki voinut mennä omallakin autolla mutta päätin mennä julkisilla: mennessä bussilla tullessa junalla. Aamusta hyppäsin Onnibussiin 9 maissa, aivan nollat taulussa meni bussimatka alkumatkassa kuola poskella torkkuen:) Helsingin päässe piti Kampissa hieman ottaa suuntimaa ja katsoa google mapsia että löysi oikean osoitteen. Loppujen lopuksi kohtuu helpolla lokaatiolla toimisto. Hämmentävää oli painoin ovisummeria ja kävelin portaat ylös aluaan. Sitten olin etsivän/eksyksissä olevan näköinen:) niin yksi nainen kysyi että Traveller toimistoako etsin sanoin että joo. Ohjeisti käytävää pitkin ja ensimmäinen ovi vasemmalle. Huomeen ovessa oli Traveller oy logo ja kolme työpöytää. Yksi henkilö huoneessa, kerroin että olin tuomassa viisumeita kevään junamatkaa varten. Ei ensin ymmärtänyt mitä tarkoitin kun soitti johonkin numeroon ja alkoi opastaa mitenkä matkatoimiston sivuilta viisumit tulostellaan. Kerroin että minulla on kaikki tarvittavat papaerit jo täytettynä nyt vain toin ne ja passin eteenpäin vietäväksi:) Katsottiin yhdessä muutamat kohdat vielä kuntoon ennen kuin iskin nimeni Venäjän sekä Mongolian viisumeihin. Nyt on siis kaikki paperit valmiudessa laskua odotellessa. Hyvä että alkaa tässä kuussa koulutus Helsingissä niin voi koulutus päivällä sopia passin + viisumeiden haun mikäli ne ovat valmiina.

Pari tuntia oli aikaa matkatoimisto keikan jälkeen pyöriä ennen kuin juna lähti kotia. Kävelin Kampin kauppa keskusta ristiin rastiin. Oli kuin olisi ulkomaille tullut kun joka paikka täynnä porukkaa ja jos jonkin näköistä kulkijaa toki kello oli juuri puolen päivän aikaa. Menin syömään yhteen monista paikoista. Nopeasti meni aika syöden ja ympäristöä tarkkaillen. Juna liikahti kotia kohti 14.19. Meni kyllä junamatkakin melko nollat taulussa:)

kohtuullinen pauhu kuului koskesta vaikkei ihan kevät vielä olekkaan

Menneellä viikolla mukavasti ennättänyt käymään salilla, itsepuolustuksessa ja jopa kiipeilemässä. Salilla hieman takapakkia tulosten kanssa. Toki pienesti mennyt salikaverin kanssa aikataulut ristiin niin ei sitä yksin reenatessa saa lähellekkään niitä rautoja liikutettua mitä kahdestaan reenatessa. Ja suunta on vain ylöspäin:)

Itsepuolustuksessa vallan mielenkiintoinen reeni kun harjoiteltiin hiusotteesta irtautumista:edestä sekä takaa päin tulevaan tukistusta vastaan. Lisäksi jos tilanne on että on joutunut maahan ja uhkaaja tukistaa hiuksista takaapäin niin mitä tehdä. Loppureenistä oli jo sormet aivan tukossa kun sen verran napakasti tuli tukistettua:) Vallan toimiva tekniikka kyllä oli ja otteesta irti pääsi.

Kiipeilemään tosiaan tuli mentyä perjantaina. Monitoimihalliin tosiaan avautunut tässä alkuvuodesta uusi boulderseinä. Boulderointihan oli ilman varmistimia/köysiä tehtävää kiipeilyä. Reittien alapuolella paksu patja johon tullaan alas. Eikä kiivettävä korkeus ole kuin maks 4-5 metriä siis ylin ote johon käsi pitää saada. Oli kyllä todella mukavaa pitkästä aikaa päästä kiipeilemään. Mutta alkuun vaikka boulderia olikin niin teki pahaa korkeus:) todellisuudessa patjasta ehkä maks metrin korkeuteen ensimmäiset nousut ja vatsanpohjassa tuntui:) enpä edes yrittänyt kiivetä ihan ylös asti. Huomasi kyllä taas miten kokonaisvaltaista kiipeily on kun parin nousun jälkeen oli aivan hiestä märkä ja huohotti.

hämmentäviä pyöreitä pieniä jäälauttoja

Lauantaina heräiltiin molemmat yllättävän aikaisin 7 jälkeen vaikkei kello ollut herättämässä. Lähdettiin aamupalan jälkeen kävelemään lähiympäristöön. Kyllä kannatti oikein upeassa rapsakassa pakkassäässä käveltiin ja aurinkokin nousi mukavasti paistelemaan lenkin aikana. Nappailtiin kuvia Rävykosken varresta. Kauniisti paistoi aurinko puiden välistä ja höyry nousu koskesta:tätä ei tietenkään kameralle saanut otettua vaikka mistä suunnasta yritti kuvaa ottaa:)

pitkästä aikaa boulder seinällä